Käsiini tarttui eilen lehti, jossa asiantuntijaneuvona kehotettiin kohtelemaan kumppaniaan kuten toivoisit hänen kohtelevan sinua. Jutussa pidettiin tätä ehkäpä tärkeimpänä parisuhdeneuvona ja jatkettiin vielä: ”Pyri antamaan toiselle sitä, mitä itsekin haluaisit saada.” Heti perään muistettiin kuitenkin korostaa, että tähän sääntöön on yksi poikkeus: ”jos oma seksintarpeesi on suurempi kuin toisella, älä vaadi enempää seksiä kuin toinen tahtoo…” (Lähde: Kunto Plus 10/2020)
Itsessäni kyseinen lyhyt tekstinpätkä herätti sen verran kriittisiä ajatuksia, että ajattelin kirjoittaa tänne vaihtoehtoisen version tuosta neuvosta.
Tyypillinen parisuhde, jossa neuvoa noudatetaan
Stereotyyppisesti nainen kaipaa parisuhteessa halailua, lähekkäin oloa ja henkisen yhteyden muodostamista, kun taas mies kaipaa seksiä. Tämä on tietenkin karu mustavalkoinen yleistys, eikä todellakaan aina pidä yksittäisen parin kohdalla paikkaansa. Käytetään tällaista stereotypia-paria kuitenkin tässä esimerkkinä.
Jos kyseinen pari noudattaisi edellä mainittua asiantuntijaneuvoa, nainen yrittäisi jatkuvasti lähestyä miestä halailemalla ja puhumalla, mutta pitäisi tiukasti vaatteet päällä. Mies taas ei tekisi mitään, koska ”ainoa” asia jota hän haluaa ja jota hänen siten tulisi kumppanilleen tarjoa, on asiantuntijan neuvossa erikseen kielletty. Hmmm…. eihän tämä vain kuulosta hieman pidempään yhdessä olleelta parilta, jossa mies on jo ”luopunut toivosta” ja nainen tuskailee, kun mies tuntuu olevan niin etäinen?
Olisiko aika muuttaa ajattelutapaa?
En tuota edellä mainittua lehtijuttua lukiessa voinutkaan välttyä ajattelemasta, että pitäisikö kyseinen asiantuntijan antama neuvo kuitenkin päivittää hieman toiseen muotoon. Mitä jos neuvo kuuluisikin seuraavasti:
Pyri antamaan kumppanillesi sitä, mitä hän kaipaa.
Tiedän. Tämä ei sovi yhtään nykyajan minä-keskeiseen ajattelutapaan, jossa kenenkään ei tule tehdä mitään, mitä ei ehdottomasti halua ja kaipaa itsekin. Jotenkin itse kuitenkin ajattelen, että edellä mainittu esimerkkipari saattaisi olla hieman tyytyväisempi suhteeseensa ja elämäänsä, jos mies säännöllisesti halailisi ja hellittelisi kumppaniaan vaatteet päällä sekä aloittaisi itsekin niitä naisen kaipaamia keskusteluja, ja nainen puolestaan tarjoaisi yhtä lailla säännöllisesti ja oma-aloitteisesti sitä miehen kaipaamaa seksiä. Näin siis siitäkin huolimatta, että tässä tapauksessa kumpikaan ei tarjoaisi toiselle sitä, mitä ehkä ensisijaisesti itse eniten haluaisi saada.
Edellä mainittu vaatisi kuitenkin sitä, että asettaisimme kumppanimme tarpeet vähintään yhtä tärkeiksi kuin omat tarpeemmekin, ja että haluaisimme ”palvella” häntä vailla minkäänlaisia odotuksia vastapalveluksista. Sillä muutenhan kumpikaan ei voi tehdä toiselle hyvää, ellei itse ole saanut tasan yhtä paljon hyvää osakseen toisen taholta… jolloin parisuhde muuttuukin hyvin nopeasti kaupankäynniksi.
Mutta kuten edellä viitattua, nämä ajatukseni eivät oikein tunnu sopivan yhteiskunnassa nykyisin vallitsevaan ajatusmaailmaan. Ehkä siis eristäydyn jälleen kotiimme ja yritän sopeutua siihen, että jo elämäni puolivälin tienoilla olen auttamatta yksin näiden vanhanaikaisten ajatusteni kanssa.
***