Skip to content

Kuinka välttää erilleen kasvaminen parisuhteessa – yhteiset unelmat ja tavoitteet

Erilleen kasvaminen on yksi yleisistä eron syistä, mutta sen riskiä voi pienentää helposti. Omaamalla sekä pitkän että lyhyen aikavälin yhteisiä unelmia ja tavoitteita läpi elämän, teillä on jatkuvasti jotain jota kohti kulkea yhdessä. Jos lisäksi maltatte vielä sopia henkilökohtaiset juttunne ja tavoitteenne yhdessä tuumin, nivoutuvat ne luontevaksi osaksi yhteistä elämäänne.

Aivan liian usein kuulee, kuinka eroa pitkästä parisuhteesta perustellaan sanoilla ”kasvoimme erillemme”. Tämä nousi esille myös tehdessäni alkuvuodesta pientä tutkimusta siitä, mistä syistä pariskunnat eroavat. Asiaa pohdittuani, totesin yhdistäväni ”erilleen kasvamisen” eron syynä erilaisiin arvoihin ja tavoitteisiin. Tämä jälkimmäinen on mielestäni oikeampi ”syy”, kuin erilleen kasvaminen. Erilleen kasvamisen puolestaan näen pikemminkin seurauksena erilaisista arvoista ja tavoitteista.

Arvoja on tietysti hankalampi muuttaa. (Mutta toisaalta on myös hieman vaikea kuvitella, että kaksi täysin erilaisen arvopohjan omaavaa ihmistä pystyisi alunpitäenkään elämään kovin pitkään yhdessä.) Tavoitteet ja unelmat ovat kuitenkin asioita joita voidaan, jos ei nyt muuttaa, niin ainakin sovittaa paremmin yhteen.

Tiedätkö kumppanisi unelmat ja tavoitteet?

Kehoitin aiemmin kirjoituksessa Ohjaako parisuhdettasi autopilotti? jokaista paria kysymään itseltään seuraavia kysymyksiä.

  • Miltä ajattelette vanhuuspäivienne näyttävän?
  • Mihin aikanne kuluu eläkkeelle päästyänne?
  • Mitä teette töiden jälkeen ja viikonloppuisin lastenne kasvettua isoiksi ja alkaessa elää omaa elämäänsä ilman tarvetta teidän läsnäolollenne?
  • Miltä elämänne näyttää viiden vuoden kuluttua?
  • Miltä elämänne näyttää puolentoista vuoden kuluttua?
  • Mitkä ovat omat unelmasi ja tavoitteesi elämän suhteen ja miten nämä nivoutuvat yhteiseksi elämäksi kumppanisi unelmien ja tavoitteiden kanssa?

Nyt ajattelin paneutua hieman tarkemmin tuohon viimeiseen kysymykseen, jota sitä edeltävät kysymykset mielestäni hyvin tukevat.

Ennen eteenpäin jatkamista todettakoon kuitenkin vielä, etten halua kannustaa ketään ”suorittamaan” elämäänsä. Harva lukija varmaankaan tarvitsee lisää sellaista mentaliteettia. Sen sijaan tarkoitukseni on kannustaa ajattelemaan mitä yhdessä kumppanin kanssa määritellyt unelmat ja sitä kautta tavoitteet elämälle voivat saada aikaan yhteiselon näkökulmasta. Uskon nimittäin, että juttelemalla (ja hieman suunnittelemalla) näitä asioita yhdessä kumppanin kanssa, voidaan välttää erilleen kasvaminen.

Yhteinen visio

Joku viisaampi on joskus sanonut, että ”jos et tiedä minne olet matkalla, ei ole väliä mitä reittiä kuljet”. Ehkä tämä pätee moneen pariskuntaankin? Ei tiedetä minne ollaan yhdessä menossa, niin kumpikin kulkee enemmän tai vähemmän omaa polkuaan. Lopulta havahdutaan huomaamaan, että ollaan niin kaukana toisista, ettei yhteinen elämä enää tunnukaan mahdolliselta saati luontevalta. Tältä välttyäkseen ensimmäinen askel on nähdäkseni jutella kumppanin kanssa siitä millaisena yhteinen elämä nähdään vaikkapa eläkepäivien koittaessa. Joku pariskunta voisi määritellä ”vanhuudenvisionsa” esimerkiksi seuraavasti.

Asumme lähellä jokirantaa Turussa. Meillä on edelleen mökki saaristossa ja vietämme siellä kesiä, toivottavasti lastenlastemme kanssa. Talvisin pyrimme viettämään kuukauden etelän lämmössä. Toivottavasti jälkikasvummekin pääsee välillä liittymään seuraamme osaksi aikaa.

Edellinen kertoo jo monta asiaa kyseisestä pariskunnasta. Aurajoen ranta on heille tärkeä paikka ja he haluavat nauttia paikan tunnelmasta myös vanhuudenpäivinään. Niin ikään kesäpaikka saaristossa tuntuu olevan tärkeä tukikohta. Kaiken kaikkiaan visiosta paistaa läpi halu nauttia rauhallisesta elämästä.

Yhteiset unelmat ovat hyväksi parisuhteelle

Mitä jos suhteen osapuolet haluaa eri asioita?

Mutta mitä, jos toinen haluaisikin matkailla ympäriinsä ja toinen viettää rauhallista elämää mökillä? Tässä vaiheessa nousee esiin yksi sana: tahto. Suurin osa asioista on sovittavissa ja yhteensovitettavissa, mikäli tahtoa löytyy. Ehkä kummallekin mieluisa visio voisikin tässä tapauksessa olla seuraavanlainen.

Asumme lähellä jokirantaa Turussa. Meillä on  edelleen mökki saaristossa, mihin vetäydymme säännöllisesti rauhoittumaan ja suunnittelemaan uusia reissuja. Pyrimme matkustelemalla löytämään maailmasta uusia paikkoja, joissa mieli lepää.

Yhteiset unelmat ja tavoitteet

En kuitenkaan usko, että pelkkä pitkän ajan ”vanhuudenvisio” pitäisi pariskuntaa yhdessä useampaa kymmentä vuotta. Matkalla ehtii tapahtua liian monta käännettä ja tielle osua liikaa houkuttelevia tilaisuuksia. Ja mikä tärkeintä: elämä ei ole ”sitten kun”, vaan tässä ja nyt. Siksi tarvitsemme jaettuja näkemyksiä myös siitä, mitä lyhyemmän ajan kuluessa haluamme elämässämme tapahtuvan.

Ovatko yhteiset unelmat ja tavoitteet suhteen koossa pitävä liima?

Kuten alussa linkkaamassani tekstissä totesin, yhteiset tavoitteet parisuhteessa tuntuvat usein loppuvan omakotitaloon, lapsiin ja koiraan. Tai viimeistään siihen kesämökkiin. (Moni näistä tosin taitaa kuulua yhä harvemman nuorenparin tavoitelistalle.) Suhteen alkupuolen mahdolliset vaikeudet rakennustyömaalla vietettyine pitkine päivineen ja uranluonteineen jaksetaan vielä yhdessä. Enemmän tai vähemmän hampaat irvessä ja kiroillen, mutta jaksetaan kuitenkin. Onhan kaiken takana se yhteinen unelma ja tavoite omasta kodista.

Mutta talon valmistuttua on suurimmalla osalla vielä yli puolet elämästä elämättä! Mitä tämän jälkeen tavoitellaan yhdessä kumppanin kanssa? Löytyykö vielä yhteisiä tavoitteita, liittyivät ne sitten maailman kiertämiseen, urheilemiseen, kesämökkiin tai vaikkapa vapaaehtoistyöhön? Vai muuttuvatko mahdolliset toiveet ja tavoitteet kummallakin enemmän henkilökohtaisiksi, tyyliin ”olisi kiva suorittaa triathlonin pitkä matka” tai ”olisipa kiva lähteä joogaretriittiin Intiaan”.

Mikäli yhteisiä unelmia ja tavoitteita ei enää löydykään, on vaarana nähdäkseni eri suuntiin ”kasvaminen” alla olevan kuvan mukaisesti.

Miksi parisuhteissa ”kasvetaan erilleen”?

Mikäli sen sijaan löydätte vielä suhteen alkuvuosienkin jälkeen yhteisiä lyhyehkön aikavälin unelmia ja tavoitteita, uskon näiden toimivan tehokkaana suhdetta koossapitävänä liimana.

Omat unelmat ja tavoitteet parisuhteessa

Harva pariskunta kuitenkaan haluaa elää täydellisessä symbioosissa. Sen sijaan elämään tulee kuulua myös niitä omia juttuja, joita tehdään kumppanista erillään. Parisuhteessa elettäessä nämä omatkin jutut kuitenkin vaikuttavat parin/perheen elämään kokonaisuutena – ja näin ollen myös siihen valittuun elämänkumppaniin.

Onko kumppanisi tavoite oikeastaan myös sinun tavoitteesi?

Mikäli kumppanisi haaveilee triathlonin pitkästä matkasta, hänen täytyy ymmärrettävästi olla sitoutunut tavoitteeseensa. Harva meistä harjoittelematta ui 3,8 kilometriä, pyöräilee sen jälkeen 180 kilometriä ja juoksee näiden suoritusten päälle vielä maratonin. Itse asiassa harjoittelua tarvitaan useita tunteja joka viikko, tai jopa tunteja per päivä.

Tämä vaatii luonnollisesti sitoutumista myös triathlonistin kumppanilta. Oletko valmis uhraamaan vaadittavan aikamäärän omalta osaltasi lastenhoitoon ja kodin arjen pyörittämiseen, jotta kumppanisi saa toteuttaa oman unelmansa? Oletko sitoutunut asiaan siten, ettet väsyneenäkään vedä mattoa kumppanisi jalkojen alta toteamalla, että ”nyt riitti tuo harrastus meidän perheessä”.

Ja jos uhraat omaa aikaasi ja voimiasi kumppanisi unelman toteuttamiseen, pystytkö tekemään sen aidosta rakkaudesta kumppanisia kohtaan? Uhriutumatta.

Ja jos olet triathlonistina perheessä; koetko, että suhteessanne kumpikin saa ja antaa yhtä lailla omien ja toistenne tavoitteiden ja unelmien eteen? Vai uhrautuuko kumppanisi aina sinun tavoitteittesi edessä, eikä koskaan toisinpäin? Mitä itse olet tehnyt kumppanisi unelmien eteen?

Ehkä olemmekin siis tulleet ajatuksenkulussa pisteeseen, jossa parisuhteessa elävillä ei voi olla omia unelmia ja tavoitteita, vaan ne ovat aina enemmän tai vähemmän pariskunnan yhteisiä? Vähintäänkin kumpikin osapuoli joutuu sovittamaan omat harrastuksensa toisen menojen mukaan ja sopimaan jollain tasolla yhdessä kustannuksista perheen budjetin mukaisesti. Jos (ja kun) näin on, tiedostithan asian parisuhteeseen ryhtyessäsi?

Miten lyhyen ajan tavoitteenne määräytyvät?

Triathlon tai vaikkapa naparetkeily ovat tietysti harrastuksina ääriesimerkkejä tässä yhteydessä. Lukeminen tai omaksi ilokseen pianon soittaminen (mikäli soitin on olemassa) eivät puolestaan juurikaan vaadi yhteensovittamista kumppanin kanssa. Toisaalta viimeksi mainituissa harrastuksissa tavoiteasetantakin on usein maltillisempaa.

Mutta mikäli tavoitteiden saavuttaminen vaatii hieman enemmän panostusta, tulisi niistä siis sopia etukäteen yhdessä kumppanin kanssa. Koska olet viimeksi tehnyt näin ja miten asiaa käsittelitte? Ilmoititko vain kumppanillesi ilmoittautuneesi mukaan ensi kevään maratonille? Vai kysyitkö mitä kumppanisi olisi mieltä, jos alkaisit harjoitella maratonille, mikä tietäisi sen ja sen verran poissaoloa kotoa lenkkien muodossa?

Nyt joku varmaan ajattelee, ettei maratonille ilmoittautumisesta nyt tarvitse kumppanin kanssa keskustella. Ei ainakaan mikäli se on kotikaupungissa tai sen lähettyvillä. Itse en kuitenkaan olisi asiasta niinkään varma.

Asia voi olla vielä ok mikäli:

  • teillä on jo nyt vakiintunut käytäntö/sopimus, että voit käydä useamman kerran viikossa tiettyjen pelisääntöjen mukaan urheilemassa, ja maratonharjoittelu mahtuu näiden harjoitusten sisään
  • teillä on sovittuna, että sinulla on tietyt päivät ”vapaina” ja juuri kyseinen maratonpäivä sattuu olemaan yksi niistä ja
  • pystyt maksamaan maratonin kustannukset yhteisesti sopimienne rahankäyttöperiaatteiden puitteissa.

Muussa tapauksessa: mistä tiedät, ettei kumppanisi ole vaikkapa suunnitellut lähtevänsä juuri kyseisenä päivänä kavereittensa kanssa jonkin bändin keikalle? Bändin, jonka Suomeen tulemista on odotettu pitkään ja hartaasti. Ethän sinäkään ollut puhunut hänelle maratonsuunnitelmistasi. Maratonilmoittautumisesi alkaa hyvinkin nopeasti kuulostamaan omaan korvaani potentiaaliselta parisuhdekriisiltä lastenhoitohaasteineen. Vai mitä itse olet mieltä?

Unelmista ja tavoitteista kannattaa jutella parisuhteessa säännöllisesti

Parisuhdekriisiltä – edes pieneltä sellaiselta – välttyäkseen kannattaisikin harkita kertovansa omista unelmistaan säännöllisesti kumppanilleen. Kun hataraltakin tuntuvat ”olisikohan hauska…” -tyyppiset ajatukset jakaa kumppanin kanssa heti niiden ilmaannuttua, ei pääse syntymään tilannetta jossa palava halu lähteä viikon joogaretriittiin Intiaan tulee kumppanille täysin yllätyksenä. Jakamalla jo ensimmäisen ajatuksen asiasta kumppani saa paitsi mahdollisimman paljon aikaa totutella ajatukseen, myös mahdollisuuden lausua oman mielipiteensä ja näkökulmansa asiaan. Näiden perusteella unelmaa voidaan sitten muokata sellaiseen toteutettavaan muotoon, että se sopii teille kummallekin. Näin siitä tulee osa teidän yhteistä suunnitelmaanne ja elämäntaivaltanne.

Yhdessä sovitut tavoitteet ja yhteiset unelmat pitävät teidät yhteisellä tiellä

Parhaassa tapauksessa teiltä löytyy siis sekä yhteisiä että omia unelmia, jotka voitte muuttaa tavoitteiksi myös ruuhkavuosien keskellä ja niiden jälkeenkin. Läpi elämän. Ehkä haluatte kiertää ensi kesänä Suomen autolla, kirjoittaa ja kuvittaa yhteisen kirjan tai vaikkapa lähteä muutaman vuoden päästä tekemään vapaaehtoistyötä Afrikkaan. Sillä, mitä yhteiset ja omat unelmanne ja tavoitteenne ovat, ei ole juurikaan väliä. Ne voivat olla suuria tai sitten arkisia ja pieniä. Pääasia, että yhteinen unelmanne on teille aidosti yhteinen ja te kumpikin pidätte sitä tärkeänä, ja että henkilökohtaiset unelmanne ja tavoitteenne on sovitettu toteutettavaksi myös kumppaninne huomioon ottaen. Tällöin teillä on käsissänne kokonaisuus, joka sitoo teitä pariskuntana yhteen.

Yhteiset unelmat ja yhdessä perheen elämäntilanteeseen sovitetut omat jutut ovat tehokas tapa ehkäistä erilleen kasvamista?

Lopuksi

Kuten edelläkin todettua viime kädessä kyse on siitä, löytyykö tahtoa. Elämään kuuluvat kompromissit, eikä kaikkea voi aina saada. Parisuhteessa kummankin osapuolen tulisi joustaa riittävästi, jotta kumppanin ei tarvitse tuntea tulleensa omien unelmiensa ja tavoitteidensa suhteen jatkuvasti jyrätyksi toisen unelmien alla.

Mikäli lisäksi mietit maksaako tämä kaikki työ tavoitteiden ja unelmien yhteensovittamiseksi vaivan, vai olisiko vain helpompi antaa elämän kuljettaa teidät eri teille, kannattaa ehkä lukaista jutut 7 syytä olla eroamatta sekä avioeron ja pettämisen vaikutukset lapsiin.

***

Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista jutuista:

***

2 Comments

  1. Olipa timanttinen juttu! 👍

    Sulla on selvästi parisuhdeoppaat luettuna ja luetun ymmärtäminen, soveltaminen ja kirjoittaminen hallussa!

    Tykkään analyyttisesta otteesta selkein käytännön esimerkein!

    • Daddy Daddy

      Kiitos 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *