Skip to content

Luettua: Ruuhkavuosiopas – rakenna hyvä arki ja kukoista töissä

Tällä kertaa käteeni tarttui kuuden ruuhkavuosia elävän naisen kirjoittama kirja, jonka tarkoitus on kirjoittajien mukaan ”antaa keinot rakentaa arjesta sujuvaa”, mikä puolestaan ”mahdollistaa töissä kukoistamisen”. Kirjassa käsitellään laajasti erilaisia asioita, jotka varmastikin ovat tuttuja monille ruuhkavuosia eläville. Valitettavasti en kuitenkaan tällä kertaa kokenut kirjaa ihan omakseni.

Ruuhkavuosiopas, joka lähestyy asiaa hieman erilaisesta näkökulmasta kuin mitä itse tekisin.

Kirja on hyvä, jos se saa ihmisen pysähtymään ja miettimään. Omalla kohdallani tämä kirja tosiaan teki tämän, mutta ikävä kyllä ei tällä kertaa ainoastaan positiivisessa mielessä. Sen sijaan jouduin pohtimaan miksi kirja ei sytyttänyt minua, vaikka olen erittäin kiinnostunut sen käsittelemästä aihepiiristä. Aloitetaan kuitenkin positiivisista asioista.

Mikä kirjassa oli mielestäni parasta?

Kirjassa käsiteltiin varsin laajasti eri aiheita. Itse asiassa kirjan kahteen ja puoleensataan sivuun oli mahdutettu laskujeni mukaan 42 eri aihetta, jotka oli jaoteltu viiden suuremman kokonaisuuden alle. Aiheet vaihtelivat pukeutumisesta ruokalistoihin, ajanhallinnasta asiantuntijuuden läpinäkyvyyteen ja sisäisestä motivaatiosta seksiin. Kirjaa siis tuskin voi lukea läpi saamatta ainakin hieman jotain uutta näkökulmaa johonkin asiaan.

Kirjan tehtävistä – joita löytyi jokaisen aiheen käsittelyn lopusta – löytyi myös muutama hyvä lista, joita itsekin voisin omassa elämässäni soveltaa. Pisteet niistä.

Mikä sitten mätti lukukokemuksessani?

Jouduin kuitenkin tosissani miettimään, miksi kirja ei edellä mainituista hyvistä asioista huolimatta oikein napannut minua. Jotta tätä voisi ymmärtää paremmin, ajattelin ensin kertoa mitä tunsin lukiessani, eli lukukokemuksesta.

Lukukokemus

Kirja oli helppo luettava. Aihekokonaisuudet olivat lyhyitä, vain muutaman sivun mittaisia, ja niitä seurasi aina tehtävä (1-2 sivua). Uusi aihe alkoi aina parittomalta sivulta, jolloin keskimäärin lähes joka kymmenes sivu oli täysin tyhjä. Kun tekstikään ei ole liian tiivistä, kirjaa ei siis voi mitenkään sanoa raskaslukuiseksi. Päinvastoin.

Jostain kumman syystä kirjaa lukiessani mieleen tuli kuitenkin ajatus siitä, että lukisin naistenlehden artikkeleita yrityskonsulttien kirjoittamana – perävalotakuulla. Tämä sai minut ihmettelemään, mistä tämä mielikuva päähäni ilmestyi. Ehkä kirjan aiheet vain olivat sellaisia, ja käsittely aihetta kohti sen verran lyhyt – usein vain 2-3 sivua – että aiheet ja niiden käsittelyn laajuus olisivat sopineet naistenlehden artikkeleiksi. Käytetty kieli ”sparreineen”, ”kollegoineen” ja lukuisine kalenteriviittauksineen puolestaan toi mieleen nykypäivän yritysmaailman ”toimistokuplan”, joka itsellenikin on käynyt tutuksi. Usein aiheen käsittely jäi myös mielestäni varsin pinnalliseksi ja pikaratkaisuja tarjoavaksi, kuin konsulttipuhe ikään. Kun aiheen tehtävää alkoi tekemään, huomasi mieleensä nousevan liudan kysymyksiä, joihin kukaan ei enää ollutkaan vastaamassa.

Mieleeni siis nousikin useamman kerran ajatus, että kirjoittajat ovat itse tutustuneet sinänsä hyvään ja mielenkiintoiseen asiaan ja saaneet muodostettua siitä itselleen mielikuvan, mutta tuo mielikuva ja aihepiirin sanoma eivät tiivistetyssä aiheen käsittelyssä tai kirjan tehtävissä aina ihan välity minulle riittävästi, jotta tuntisin oloni mukavaksi kirjaa lukiessani.

Jouduin siis tunnustamaan tyhmyyteni myös joidenkin tehtävien edessä. En oikein kunnolla ymmärtänyt mitä tehtävällä haettiin tai miten se pitäisi käytännössä toteuttaa. Näiltä osin kirjasta jäi hieman viimeistelemätön olo. Lisäksi monet sinällään ok tehtävätkin jäivät mielestäni hieman ”ohuiksi” pintaraapaisuiksi. Olisinkin mielelläni nähnyt vaikka sitten käsiteltävien aiheiden määrää karsittavan ja tätä kautta hieman enemmän panostusta ja ”rautalankaselitystä” jäljelle jääneisiin aiheisiin.

Tehtävien kohdalla kyse saattaa toki olla vain omasta ymmärtämättömyydestäni. Toisaalta en kuitenkaan voi kirjoittaa kirjasta mainitsematta tästä, koska aina on olemassa riski, etten ole ainoa joka kirjaa lukiessaan näin kokee.

Näkemysero asioiden tärkeysjärjestyksestä?

Pohtiessani sitä, miten on mahdollista että tällaisesta aiheesta kirjoitettu kirja herättää minussa näin ristiriitaisia ajatuksia, tajusin lopulta, että se mikä minut sai pahiten – tiedostamattani – näkemään punaista oli ehkä kuitenkin näkemyseroni kirjoittajien kanssa siitä, miten ruuhkavuosiaihetta ylipäätään tulisi lähestyä. Kuten blogikirjoituksistanikin varmasti huomaa, nostan ruuhkavuosina elämäni keskiöön perheen. Eli parisuhteen ja lapset, sekä näistä huolehtimisen. Muu elämä on tärkeätä, mutta järjestetään kuitenkin enemmän tai vähemmän perhe-elämän ehdoilla.

Kirjan puolestaan koin kovin ”minä”-keskeiseksi. Lapset saivat kirjassa suoraa huomiota osakseen alle neljän sivun (+ tehtävän) verran ja lisäksi muutamia satunnaisia viittauksia. ”Parisuhde” -otsikon alle mahtui tekstiä aika tarkkaan 4 sivua tehtävineen ja lisäksi seksiä käsiteltiin vajaat 2 sivua (+ tehtävä, joka sinällään oli kyllä ihan hyvä). Toki en kiellä etteivätkö monet aiheet, esimerkiksi ”työnjako kotona” liippaisi myös parisuhdetta. Vertailun vuoksi ”töissä kukoistamisen” alle mahtui tekstiä kuitenkin noin 50 sivun verran ja sitä läheisesti liippaavan tasapainon etsimistäkin käsiteltiin nelisenkymmentä sivua.

Kuten todettua, itse olisin ottanut ruuhkavuosiaiheiseen kirjaan hieman erilaisen lähestymistavan ja lisännyt kirjaan huomattavasti enemmän aihekokonaisuuksia lasten ja parisuhteen näkökulmasta. Aiheita, joilla voisin auttaa lukijaa varmistamaan ennemminkin lasten hyvän ja tasapainoisen kasvun, kuin ”pelkän” arjesta selviytymisen ja töissä kukoistamisen. Näin siis siitäkin huolimatta, että vanhan totuuden mukaan voit levittää ympärillesi hyvinvointia parhaiten voidessasi itse hyvin.

Voiko kaiken saada?

Itse en kirjoittajien tapaan myöskään usko, että ”voit saada ihan kaiken”. Ei. Oman näkemykseni mukaan eroriskit perhe-elämän puolella minimoidakseen ja parhaan mahdollisen lapsuuden (omien kykyjensä rajoissa) lapsille tarjotakseen joutuu välillä sanomaan ”ei” jollekin muulle parisuhde- ja perhe-elämään panostaakseen. Joskus saattaa esimerkiksi joutua jättämään kovasti haaveilemansa kuukauden – tai vaikka vain viikonkin – erämaavaelluksen tuleville vuosille, kun lomaviikot eivät sekä siihen että perhelomaan riitä. Eivät, vaikka kaverit erämaahan kuinka olisivatkin juuri nyt lähdössä ”kerran elämässä” -periaatteella. En myöskään koe, että olisin ilman koti-isyyttä saanut rakennettua nykyistä suhdetta lapsiini, vaikka kuinka olisin töiden ohella sitä kuinka yrittänyt. Tällöin jouduin siis tekemään ura- ja talousmielessä kompromisseja.

Ehkä kuitenkin otan lukemani liian kirjaimellisesti tai sitten minulta jäi jotain oleellista ymmärtämättä kirjoittajien sanomasta. Aina voi myös ajatella, että joidenkin asioiden aika on myöhemmin, mutta jos tämä oli kirjailijoiden ajatus ”kaiken saamisen” taustalla, ei se mielestäni käynyt tarpeeksi selvästi ilmi. Omalla kohdallani tällaiset ”heitot” kaiken saamisesta, joille on helppo nyökkäillä – mutta jotka hieman tarkemalla tarkastelulla herättävät kysymyksen niiden järkevyydestä – vahvistavat kuitenkin edellä mainittua kuvaa yrityskonsulteista.

Lopuksi

Vaikka kirja ei minulta tällä kertaa ylisanoja kerännytkään ja se jätti minuun lähinnä ADHD-mielikuvan itsestään aiheesta toiseen pomppimisellaan sekä sillä, että jossain vaiheessa ”pitkäksi” aikajänteeksi määriteltiin 2 vuotta, sopii lähestymistapa varmasti jollekin muulle. Yllä kirjoittamani perusteella ei siis pidä erehtyä luulemaan, että kirjasta ei olisi poimittavissa paljon hyviäkin asioita. Uskonkin kirjan sopivan itseäni paremmin niille, joilla ei ole yhtä suurta tarvetta paneutua asioihin perusteellisesti, vaan minua parempi kyky hyväksyä aiheiden lyhyiksi ja hieman pinnallisiksi jäävät käsittelyt – sekä niille, joita nyky-yritysmaailmassa käytettävä kieli ei tässä yhteydessä häiritse.

Ja kuten siis todettua, jokainen varmasti saa kirjasta joitain ajatuksia ja kokee jotkut tehtävät itseensä kolahtavina. Mutta jos sinulla on jokin selkeä ongelma johon etsit ratkaisua – oli ongelma sitten kotona tai töissä – uskon ratkaisun löytyvän paremmin muiden, kyseisen ongelman aihepiiriin hieman syvällisemmin sukeltavien kirjojen avulla.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *