Kuten tekstejäni enemmän lukeneet ovat varmasti huomanneet, suhtaudun varsin kriittisesti eroamisiin lapsiperheissä mikäli taustalla ei ole väkivaltaa tai muuta lapselle haitallista ongelmaa. Olen yrittänyt perustella tätä tieteellisiin tutkimuksiin viitaten, sillä mediassa näitä näkökulmia nostetaan esille aivan liian harvoin. Viime viikolla törmäsin kuitenkin Vauva-lehden keskustelupalstalla mielenkiintoiseen keskusteluun liittyen siihen, miten lapsena koettu vanhempien ero on vaikuttanut eri ihmisiin.
Keskustelusta käy hyvin ilmi se, miten ihmiset näkevät vanhempien eron vuosien tai vuosikymmenten jälkeen. Vaikka joukkoon mahtuu niitäkin, joihin ero ei heidän itsensä mukaan ole juurikaan vaikuttanut, näyttää suurin osa ihmisistä olevan sitä mieltä, että erolla on ollut negatiivisia vaikutuksia. Usein vieläpä sellaisia, jotka henkilö on ymmärtänyt vasta jälkikäteen aikuisiällä.
Siinä missä yksi on kapinoinut rankasti murrosiässä, toinen on paennut tunteitaan ylisuorittamiseen. Lisäksi yksi jos toinenkin kipuilee luottamuksen kanssa aikuisuuden parisuhteissaan, jos on suhteeseen asti ylipäätään koskaan uskaltautunut. Kannattaa käydä lukemassa, mikäli aihe yhtään kiinnostaa. (Linkki)
P.S. Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista jutuista: