Kuukauden kirjana luin tällä kertaa Robert J. Sternbergin kirjoittaman kirjan Rakkaus on tarina – sisäiset tarinat parisuhteissa. Kyseisessä kirjassa esitetään mielenkiintoinen, hieman erilainen näkökulma parisuhteisiin. Lähestymistavan lähtökohtana on se, millaisia sisäisiä ajatusmalleja, eli tarinoita meillä on siitä, millainen parisuhteemme tulisi olla – ja miten nämä tarinat vaikuttavat elämäämme.
Mistä on kyse
Kirjassa kerrotaan siitä, miten meistä jokaisella on rakkaudesta ja parisuhteesta jonkinlainen oma sisäinen tarinansa, jota me huomaamatta toteutamme. Kirjan kirjoittaja on tutkimuksissaan löytänyt 26 erilaista rakkaustarinan tyyppiä. Jollekin parisuhde on kuin puutarha, jota on yhdessä hoidettava jotta se kukoistaa. Joku toinen näkee parisuhteen yhteisenä matkana, jonka aikana partnerit muuttuvat ja kasvavat yhdessä. Kolmas taas tarkastelee kumppaniaan ikään kuin taideteoksena, nauttii hänen fyysisestä kauneudestaan ja pitää tätä ensisijaisena ominaisuutena. Neljännelle suhteen toinen osapuoli on hoivaa tarvitseva kohde ja toinen hänen hoitajansa. Ja niin edelleen.
Kirjassa kerrotaan hieman tästä ajatusmallista ja miten se vaikuttaa meihin ja parisuhteisiimme. Pääosan kirjasta muodostaan kuitenkin 26:n eri tarinatyypin kuvaaminen tunnuspiirteineen ja esimerkkitarinoineen.
Lukukokemus
Lukukokemuksena kirja oli alkuun mielenkiintoinen. Lähtökohta oli sopivan erilainen verrattuna muihin parisuhdekirjoihin ja kerrotut tarinat kiinnostavia. Hiljalleen kirjan kuluessa esimerkkitarinoiden lukeminen alkoi kuitenkin hieman puuduttaa. Tuntui, että olin jo saanut sen, mitä kirjalla oli tarjottavana, eikä erilaisten tarinatyyppien lukeminen tuottanut enää niin paljon lisäarvoa, etenkin jos niiden tarttumapinta omaan elämään tuntui olemattomalta.
Mikä oli kirjan parasta antia?
Parasta kirjassa oli selkeästi erilainen lähestymistapa parisuhteisiin. Kirjan luettuani uskon, että sisäisissä tarinoissa oikeasti on jotain perää. Tietenkään kaikki eivät uppoa kirjassa esitettyihin ”ennakkomuotteihin”, vaan kuten kirjoittajakin toteaa, tarinoita on todella paljon erilaisia. Otetaan kuitenkin muutama esimerkki, joiden avulla asia aukeaa ehkä paremmin.
Jos miehenä esimerkiksi olet aina kuvitellut tai pitänyt itsestään selvänä, että naisen kuuluu olla pitkään kotona hoitamassa lapsia, mutta löydätkin yhtäkkiä itsesi tilanteesta, jossa vaimosi haluaa heti lyhyen äitiysloman jälkeen töihin, tulee tarinaasi särö. Tästä seuraa helposti tyytymättömyyttä ja parisuhdekriisi. (Sama tapahtuu toki siinäkin tapauksessa, että haluaisit olla kotona, mutta esimerkiksi taloudellisista syistä tämä ei ole mahdollista.)
Vastaavasti jos sisäinen tarinasi muodostuu jatkuvasta perheen yhteisestä arjesta, mutta löydätkin itsesi tilanteesta, jossa kumppanisi tekee vaikka työnsä puolesta pitkiä komennusmatkoja rakennustyömaille, ovat henkilökohtainen tarinasi ja todellisuus toisistaan poikkeavia. Tällöin joudut rakentamaan tarinasi uudestaan nykyisiä olosuhteita vastaavaksi. Ellet tätä pysty tekemään, alat helposti (tietoisesti tai tiedostamatta) miettiä, miten vika on kumppanissasi, kun elämäsi ei ollutkaan sitä mitä odotit. Uskon, että moni on kokenut tällaisesta (tai vastaavasta) tilanteesta aiheutuneen eron.
Ja jos taas näet itsesi hoivaajana, jonka tehtävä on parantaa esimerkiksi lapsuudentraumojen jäljiltä ”rikkinäinen” ja kärsivä kumppani, seuraa kumppanin parantumisesta sinulle ja suhteellenne kriisi, koska yhtäkkiä sinulla ei enää olekaan ketään ketä parantaa hoivaamalla.
Jos kuitenkin onnistut ymmärtämään, että nykytilanne on sinulle vaikea, koska se poikkeaa sisäisestä tarinastasi, eikä suinkaan siksi, että tilanne itsessään olisi välttämättä huono tai kurja, on sinulla mahdollisuus muokata omaa tarinaasi. Ehkä onnistut löytämään nykytilanteesta myös hyviä puolia ja rakentamaan uuden muokatun tarinan, jossa alkuperäistä tarinaa paremmat taloudelliset resurssit, vähäisempi mutta samalla intensiivisempi yhdessä vietetty aika, tai jokin muu hoivan kohde korvaavat alkuperäisen tarinan säröt.
Yhteinen tarina
Vaikka edellä kirjoitinkin paljon omasta henkilökohtaisesta tarinasta, oleellisempaa kuin sinun tarinasi muoto tai sisältö on se, että sinun ja kumppanisi tarinat ovat yhteensopivia. Siksi tämä kohta mielestäni ansaitsee oman alaotsikkonsa. Moni yhteensopimattoman tarinan omaavista kumppaneista varmasti karsiutuu pois jo seurusteluvaiheen aikana, kun huomataan ettei seurustelukumppani olekaan itselle sopiva. Kuitenkin elämän aikana ehtii tapahtua kaikenlaista ja sitä kautta kirjoittajan mukaan tilanteiden muuttuessa moni pari voi todeta, etteivät heidän tarinansa enää kulje samaa rataa. Uskoisin, että tämä on aina kriisin paikka.
Kuten jo edellä totesin, uskon että tässä tavassa lähestyä parisuhteita sisäisten tarinoiden kautta voi hyvinkin olla jotain perää. Kirjassa tämä ehkä esitetään hieman kärjistetysti, mutta jos miettii jokapäiväisiä tapahtumia, niin usein pienet kriisit ja pettymykset ymmärtääkseni juontuvat ääneen lausumattomista (tai lausutuista) odotuksistamme, jotka sitten eivät toteudu. Tämän kirjan mallissa nuo odotukset vain ovat saaneet astetta suuremman muodon, eli tarinan, jota me itsekään emme välttämättä tiedosta.
Uskonkin, että jos ymmärrämme omat tarinamme, eli ajatusmallimme siitä, millainen parisuhteemme on tai kuuluisi olla, ja pystymme kommunikoimaan tämän kumppanimme kanssa, joka niin ikään pystyy kertomaan oman ”tarinansa” ja odotuksensa, olemme jo hyvää matkaa tiellä kohti sitä, ettei kummankaan tarvitsisi pettyä suhteessa. (Toki se vaatii sitten vielä sen, olemme halukkaita joustamaan ja toteuttamaan myös sitä kumppanimme tarinaa, eli että saamme muodostettua sen yhteisen tarinan.)
Kenelle suosittelen kirjaa?
Kirjaa voisi mielestäni suositella pienellä varauksella ihan kaikille. Tuo pieni varaus liittyy siihen, että 26 tarinatyypin läpilukeminen esimerkkitarinoineen voi tuntua varsin raskaalta. Suosittelisinkin siis ainakin alkuun selaamaan tämän tarinaosan läpi ja tarttumaan niihin esimerkkitarinoihin, jotka puhuttelevat tai tuntuvat mielenkiintoiselta. Uskoisin, että tätä kautta on saatavissa kirjan paras hyöty, eli se, että ymmärtää millainen se oma henkilökohtainen tarina on. Kun tässä onnistuu, on paremmat valmiudet kohdata elämänmuutokset ja mahdolliset tarinasta poikkeavat eteen tulevat tilanteet.
Jos taas toimit parisuhde- tai terapeuttityössä, on tällaisten sisäisten tarinoiden ja mallien ymmärtäminen varmaankin työsi peruskauraa, jonka olet jo sisäistänyt ilman tätä kirjaakin. Ehkä olet lukenut tämän teorian osana opintojasikin. Mutta jos et, niin kirja toimii varmaankin hyvänä muistinvirkistäjänä asian suhteen.
P.S. Jos sinulla heräsi kiinnostus asiaan, mutta kirjan hankkiminen tuntuu työläältä, niin löydät lisätietoa myös tältä sivustolta. Tuolta löytyy myös linkki alasivulle, jossa kuvataan lyhyesti kaikki kirjassakin läpikäydyt tarinamallit.
***
Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista jutuista
Kuinka välttää erilleenkasvaminen parisuhteessa – yhteiset unelmat ja tavoitteet