Skip to content

Ohjaako parisuhdettasi autopilotti?

Parisuhteissa yhdessä sovitut tavoitteet tuntuvat usein päättyvän omakotitaloon ja lapsiin. Huomattavasti edellisiä harvemmin kuulee pariskuntien puhuvan unelmista tai tavoitteista, joita heillä myöhemmin elämässään on. Pitäisikö meidän jokaisen kuitenkin unelmoida yhdessä kumppanimme kanssa säännöllisesti ja samalla asettaa yhteisiä tavoitteita, jotta varmistaisimme kulkevamme samaa polkua myös jatkossa ja näin pienentäisimme erilleen kasvamisen ja eroamisen riskiä?

Aloitetaan stereotyyppisellä tarinalla. Nuoret kohtaavat toisensa ja rakastuvat. Pian aletaan suunnitella elämää ruusunpunaisten lasien lävitse ja vaihdetaan kihlat. Hääpäivä lyödään lukkoon ja seuraava vuosi kuluukin tiukasti yhteistuumin häitä suunniteltaessa. Häiden jälkeen on kummallekin itsestäänselvää, että yritetään saada lapsia. Toisena yhteisenä projektina on oman kodin hankkiminen. Onni suosii ja lapsia siunaantuu parikin kappaletta. Aletaan haaveilla omakotitalosta, joka sitten päätetäänkin lopulta rakentaa. Taloprojekti on tähän mennessä suurin yhteinen ponnistus. Pikkulapset ja työnteko tuovat oman kuormituksensa elämään, eikä rahassakaan päästä kylpemään. Yhteinen unelma omasta kodista on kuitenkin niin vahva, että vaikeudet kestetään ja kumpikin jaksaa venyä jopa yli sietokykynsä. Lopulta ponnistus palkitaan ja talo valmistuu. Elämä on vihdoinkin kasassa… kunnes muutaman vuoden päästä tulee ero.

Kysymykseni kuuluu: mitä yhdessä asetettua tavoitetta kohti pari kulki omaan taloon muuttamisen jälkeen?

Vai oliko päälle kenties kytketty autopilotti? Ajateltu, että tästä tämä elämä nyt luonnistuu vähän niin kuin itsestään? Asetettu kyllä tavoitteita omalle työuralle ja maratonharrastukselle, mutta näiden kummankin osapuolen omien unelmien ja tavoitteiden muuttaminen pariskunnan yhteiseksi poluksi yhteisellä tulevaisuudennäkemyksellä ja yhteisillä tavoitteilla oli jäänyt tekemättä? Kunnes oli huomattu, että ”hups, tässähän kuljetaan oikeastaan eri polkuja omiin suuntiin”, eikä polkujen yhteensaattaminen enää tuntunut onnistuvankaan?

Tarvitaanko parisuhteessa yhteisiä tavoitteita?

Tehdessäni tutkimusta avioeron syistä, yksi vahvasti esille noussut asia oli se, että ajan kuluessa pari huomasi kasvaneensa erilleen ja haluavansa eri asioita. On petollisen helppoa ajatella jotenkin seuraavasti. ”Haluamme elää normaalia elämää. Kasvatamme lapset ja maksamme lainat pois. Sitten vanhenemme yhdessä.” Mutta riittääkö tämä? Vai onko tällöin juuri vaarana se, että tuo ”normaali” on kummallekin hieman erilainen ja tätä kautta kumpikin alkaa kehitellä omia unelmiaan sekä tavoitteitaan, ja alkaa puolihuomaamatta elää elämäänsä niitä kohden?

Jos olisin väliotsikoinut tekstini ”Tarvitaanko parisuhteessa yhteisiä unelmia?”, myöntävän vastauksen antaminen olisi henkisesti paljon helpompaa. Unelmat ovat ihania ja niitä kuuluu olla, eikö vain? Tavoitteiden asettaminen kuulostaa kuitenkin järkyttävän tylsältä ja ennen kaikkea epäromanttiselta, aivan päinvastoin kuin unelmat. Missä lastensadussa prinssi ja prinsessa muka asettivat tavoitteita? Ei niin missään, vaan kaikki sadut päättyivät aina… No, tiedätte kyllä mihin lauseeseen. Nykyisissä lastensaduissa tästä vakiolopetuksta (joka muuten kuvastaa hyvinkin pitkälti vain ja ainoastaan höttöistä unelmaa onnellisesta tulevaisuudesta) on onneksi(?) jo päästy eroon ja prinsessasaduissakin käsitellään myös elämää ”sen oikean” löytämisen jälkeen.

Mutta takaisin aiheeseen palatakseni: sanotaan, että unelmista tulee tavoitteita, kunhan laaditaan suunnitelma miten unelma saadaan toteutettua. En osaa sanoa miten tarkalla tasolla tällaisia suunnitelmia tulisi parisuhteessa tehdä, mutta oli kyse sitten unelmista tai tavoitteista, tutkimukset tuntuvat puoltavan aika ajoin parisuhteessa suoritettavaa varmistusta siitä, että kummankin tulevaisuudennäkemys on vielä yhteinen. Tämän ei mielestäni tarvitse tarkoittaa tarkkaan suunniteltua elämän käsikirjoitusta, sillä jokin muuttuja pilaa nämä suunnitelmat pitkällä tähtäimellä kuitenkin. Mutta isossa kuvassa tämän tulisi ehkä kuitenkin tarkoittaa jollakin tarkkuudella yhdessä suunniteltua realistista elämänpolkua. Polkua, jonka varrelle mahtuu paitsi kummankin omat henkilökohtaiset unelmat ja tavoitteet, myös odottamattomia ja ikäviäkin asioita. Polkua, jota voidaan säännöllisesti yhdessä päivittää tilanteiden ja olosuhteiden muuttuessa. Polkua, joka muutoksistaan huolimatta pysyy yhteisenä.

Kuka sinun polkusi määrittää?

Mutta miten on: kuljetko sinä yhteistä polkua kumppanisi kanssa yhteisten unelmien ja tavoitteiden ohjaamana? Vai kuljetko omaa polkuasi olematta aivan varma, missä kumppanisi polku kulkee? Vai onko päälle kenties kytkeytynyt autopilotti, jonka reittisuunnitelmista et oikein edes ole tietoinen?

Esitän loppuun muutaman kysymyksen, joiden avulla voit pohtia asiaa. Vastaukset voivat sisältää mm. ajatuksia siitä mitä harrastatte, missä asutte, mitä teette työksenne sekä miten ja missä vietätte aikaa yhdessä ja erikseen.

  • Miltä ajattelette vanhuuspäivienne näyttävän?
  • Mihin aikanne kuluu eläkkeelle päästyänne?
  • Mitä teette töiden jälkeen ja viikonloppuisin lastenne kasvettua isoiksi ja alkaessa elää omaa elämäänsä ilman tarvetta teidän läsnäolollenne?
  • Miltä elämänne näyttää viiden vuoden kuluttua?
  • Miltä elämänne näyttää puolentoista vuoden kuluttua?
  • Mitkä ovat omat unelmasi ja tavoitteesi elämän suhteen ja miten nämä nivoutuvat yhteiseksi elämäksi kumppanisi unelmien ja tavoitteiden kanssa?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *