Avioeroilla on laajat taloudelliset vaikutukset. Paitsi, että ero köyhdyttää eronneita ihmisiä, erot rikastuttavat monia muita tahoja yhteiskunnassamme. Erojen aiheuttaman taloudellisen toimeliaisuuden johdosta monille olisikin taloudellinen katastrofi, mikäli erot jonakin päivänä loppuisivat ja ihmiset eläisivät onnellisina ydinperheissään. Tämä huomioiden ei siis liene ihme, että eropositiivinen uutisointi on yleistä ja ydinperheen puolestapuhujat harvassa.
Kriittisenä median kuluttajana yritän aina pohtia kuka minkäkin uutisen takana puhuu ja mistä hänen tulonsa muodostuvat. Perheiden ja lasten hyvinvoinnista kiinnostuneena puolestaan olen seuraillut pidemmän aikaa sivusilmällä eroihin liittyvää uutisointia. Ajattelinkin jakaa hieman näkemyksiä siitä, miksi median kannattaa pitää yllä eropositiivista uutisointia.
Monet tahot hyötyvät eroista
Jos mietitään taloudelliselta kannalta, voidaan ymmärtää monien yritysten hyötyvä siitä, että ihmiset eroavat. Avio- tai avoeroista hyötyvät yhteiskunnassamme nähdäkseni ainakin:
- psykologit, psykiatrit jne. sekä eronneen pariskunnan että pitkällä tähtäimellä myös heidän lastensa ajautuessa herkemmin palveluiden käyttäjiksi (lue lisää eron vaikutuksista lapsiin täältä)
- eroseminaarien vetäjät ym. erokonsultit, joiden tulot tulevat suoraan eronneiden ihmisten lompakoista
- kiinteistövälittäjät (ja rakennusyritykset), jotka täyttävät ihmisten muuttuneita asumistarpeita
- vuokranantajat, jotka saavat paljon eronneita työssäkäyviä vuokralaisia
- huonekalu- ja sisustuskauppiaat, koska uudet asunnot on aina sisustettava ja usein mieluummin sellaisilla tavaroilla, jotka eivät muistuta menneistä
- juristit, joita työllistävät paitsi avioeropaperit ja omaisuuksien jakaminen, myös huoltajuuskiistat
- lainaa/luottoa tarjoavat pankit ja muut rahalaitokset, koska ihmisten talous on usein tiukoilla eron jälkeen, mutta kaikki edellä mainittu vie silti rahaa eron jälkeen.
Yhteiskunnassamme on siis paljon tahoja, jotka käytännössä menettäisivät tulovirtansa mikäli ihmiset jonain päivänä vain lakkaisivat yhtäkkiä eroamasta. Käytännössä lähes kaikki kaupalliset tahot hyötyvät siitä, että ihmiset tekevät samoja asioita useaan kertaan. Ei siis liene ihme, että eropositiivista uutisointia näkee mediassakin paljon. Eläähän media pitkälti monen edellä mainitunkin tahon mainostuloilla. Mutta hyötyykö kukaan pysyvistä parisuhteista?
Kenen intresseissä on pysyvä parisuhde?
Lyhyellä tähtäimellä hyötyä pysyvistä parisuhteista voi olla vaikea nähdä. Jos tilanne ei muutu, raha ei liiku. Näkökulmaa hieman laajentamalla pysyvistä parisuhteista hyötyisivät kuitenkin ennen kaikkea yhteiskunta sekä vapaa-ajan palveluiden tarjoajat.
- Yhteiskunta säästäisi sosiaali- ja terveysmenoissa erityisesti psykiatristen palveluiden osalta. Pitkällä tähtäimellä on myös mahdollista, että kaksistaan asuvat vanhukset pystyisivät asumaan pidempään kotona, mikä säästäisi vanhustenhoidon kuluja. Myöskään perheiden ja sitä kautta ihmisten hyvinvoinnin vaikutusta yhteiskuntaamme ei sovi väheksyä, vaikka sen muuttaminen taloudelliseksi mittariksi onkin hankalaa.
- Eroamatta jättäminen auttaa kerryttämään varallisuutta. Sen sijaan, että käytämme rahamme kahteen mikroaaltouuniin, kahteen sänkyyn jne. voisimme yhteiskuntana kerryttää perheiden varallisuutta, ja tätä kautta nostaa esimerkiksi kotimaisten palveluiden kysyntää. Teini-ikäisten lasten perhe, jonka asunto on maksettu, pystyy todennäköisesti käymään yksinhuoltajaperheeseen verrattuna paljon useammin ulkona syömässä, kylpyläviikonlopusta nauttimassa, Lapissa laskettelemassa sekä ulkomaan matkoilla. Myös mahdollisuudet lähettää lapset ulkomaille kielikursseille ovat ydinperheissä todennäköisesti paljon yksinhuoltajia paremmat. Eroamatta jättäminen mahdollistaisi myös kotitalouksien nykyistä laajemman sijoittamisen suomalaisiin yrityksiin ja auttaisi tätäkin kautta kansakunnan varallisuuden kasvattamisessa.
Koska hajonneita perheitä on yhteiskunnassamme kuitenkin valtavat määrät, olisi onnellisella ydinperheellä suoraan mainostaminen nykypäivänä tyhmyyttä. Paremman vaikutuksen saa jättämällä ydinperhe-sanan mainitsematta, jolloin myös eroperheet pystyvät samaistumaan onnellisiksi autonomistajiksi tai hiekkarannalla lekottelijoiksi. Ydinperhettä korostamalla joku todennäköisesti pahoittaisi mielensä ja potentiaalinen asiakas menetettäisiin. Varsin harvalla taholla taitaa siis olla mitään intressiä puhua ydinperheen puolesta.
Onko onnellinen ydinperhe tulevaisuuden luksusta?
Se mitä yritän tällä kaikella sanoa on, että kannattaa olla kriittinen lukemaansa kohtaan ja miettiä, kuka hyötyy uutisoinnin mukaisesta toiminnasta. En esimerkiksi ole vielä missään törmännyt tutkimukseen, jonka mukaan lapsen olisi parempi kasvaa ”hyvin eronneiden” vanhempien huostassa, kuin onnellisessa ydinperheessä. Silti mediaa lukiessa voisi joskus saada käsityksen, ettei näiden vaihtoehtojen välillä ole juurikaan lapsen kannalta eroa.
Erityisesti hyötyjien listaa lukiessa herää myös kysymys, onko onnellinen ydinperhe tulevaisuuden luksusta. Nyt, kun materialismin tie alkaa hiljalleen näyttää loppuun kuljetulta tavaroiden täytettyä ihmisten kodit ja minimalismin nostaessa päätään, olisiko seuraavaksi henkisten/perhekeskeisten/sosiaalisten arvojen vuoro? Vähemmän eroja tarkoittaisi myös mm. vähemmän lämmitettäviä asuntoja sekä vähemmän pakastimia ja jääkaappeja, mikä auttaisi ilmastotalkoissakin. Tämä taitaa kuitenkin valitettavasti olla liian huonoa bisnestä megatrendiksi.