Skip to content

Luettua: Vetovoima ja rakkaus

Kuukauden kirjaksi tarttui tällä kertaa Tony Dunderfeltin Vetovoima ja rakkaus. On kiehtovaa, miten samasta aiheesta, eli parisuhteista, voi kirjoittaa hyvin erilaisia kirjoja eri lähestymistavalla. Itse ainakin koen, että tämänkertainen kirja oli aivan erilainen vaikkapa viime kuun kirjaan (Unelma paremmasta parisuhteesta) verrattuna.

Tony Dunderfeltin kirja Vetovoima ja rakkaus

Mistä on kyse?

Kirjan teksti pyörii naisen ja miehen erilaisuuden sekä siitä syntyvän jännitteen ja vetovoiman ympärillä. Tai tarkemmin sanottuna oikeastaan feminiinisistä ja maskuliinisista ominaisuuksista ja toimintatyyleistä syntyvien ihmisten eroavaisuuksien ympärillä, huomioiden sen, että sekä naisissa että miehissä esiintyy näitä kumpiakin ominaisuuksia ja toimintatyylejä.

Kirja tarttuu rohkeasti siihen, miten kahden ihmisen vetovoima ja sitä kautta intohimo syntyy näiden ihmisten erilaisuudesta. Dunderfelt puhuu parisuhteiden kolmesta historiallisesta vaiheesta.

  • I vaiheessa parisuhde oli usein suvun ja taloudellisten vaatimusten pohjalta solmittu ”järkiliitto”. Mies hankki elannon ja nainen hoiti kodin. Suhteelta ei odotettu samalla tavalla rakkauden tunnetta ja intohimoa, kuin nykyisin.
  • II-vaiheella Dunderfelt tarkoittaa nykyistä modernia tasa-arvoista parisuhdetta, jossa oletetaan ettei varsinaisia eroja sukupuolten välillä tulisi ilmetä. Parisuhde ei ole enää välttämätön esimerkiksi taloudellisen turvallisuuden takia.
  • III-vaihe on vasta kehitteillä ja siinä pariskunta on vapaaehtoisesti suhteessa ja luo itse oman tapansa elää juuri heidän suhteessaan. Suhteen toimintatapoja tai käytäntöjä ei siis aseteta ympäristön toiveiden mukaan. III-vaiheen parisuhteissa seksuaalisuus avautuu ja intohimoa ja vetovoimaa opitaan ylläpitämään tietoisesti. Koska tämä vaihe parisuhteiden historiassa on vasta kehittymässä, on vaikea ennakoida, mitä kaikkea se tuo mukanaan.

Kirja antaa ymmärtää, että ongelmat nykyisissä parisuhteissa juontuvat paljolti siitä, ettei feminiinisten ja maskuliinisten ominaisuuksien ja toimintatapojen eroja oikein ymmärretä. Oletetaan, että kumppani hahmottaa maailmaa samalla tavalla kuin itse hahmotamme, vaikka näin ei todennäköisesti perinteisessä heterosuhteessa olekaan. Toisaalta paradoksaalisesti intohimo suhteessa laantuu, mikäli ajaudutaan toimimaan liian samalla tavalla kumppanin kanssa. Eli parisuhteen osapuolten erilaisuus on juuri se, mikä ylläpitää ”kipinää” suhteessa.

Lukukokemus

Kirja oli suhteellisen sujuva ja nopea luettava. Teksti soljui parhaimmillaan sujuvasti. Luettavuutta auttaa toki aina myös se, että kirjailijalla on mielenkiintoista sanottavaa. Pidin siitä, että nykyistä, miehen ja naisen eroja hävittävää ajatusmallia hieman kyseenalaistettiin. Tätä ei (edelleenkään, kuten aiemmissakin teksteissäni olen maininnut) pidä tulkita siten, ettenkö olisi tasa-arvon ja tasapuolisten mahdollisuuksien kannattaja. Sen sijaan on mielestäni tervettä pohtia, tarvitseeko kaikissa suhteissa toimia jollain tietyllä koko maan tasolla määritellyllä yhteisellä tavalla ulkopuolelta tulevien vaatimusten mukaisesti. Vai voisiko jokainen pariskunta määrittää itse heille parhaat toimintatavat, perustuen kyseisten henkilöiden luontaisiin vahvuuksiin ja pariskunnan yhdessä sopimiin rooli- ja työnjakoihin. Eli voitaisiinko korostaa nykyistä enemmän sitä, että suhteessa elettäisiin ”yhden ainoan oikean valtakunnallisen toimintatavan” sijaan sellaisella tavalla, joka on kyseisen pariskunnan ja perheen näkökulmasta se paras mahdollinen.

Kirjan parasta antia

Parasta kirjassa oli siis mielestäni juurikin rohkea nykyisen parisuhdemaailman ja sen toimintatapojen kyseenalaistaminen. Lisäksi kirjassa käsiteltiin mielestäni hyvin feminiinisten ja maskuliinisten tyylien eroavaisuuksia. Uskon, että näiden ymmärtäminen ja opettaminen ihmisille näiden ollessa parikymppisiä, vaikuttaisi positiivisesti moniin parisuhteisiin. Kirjan loppupuolella esitettiin myös hyvin, miten näistä toimintatapojen eroista voi muodostua parisuhteeseen kompastuskivi, joka ajaa suhteen negatiiviseen kierteeseen.

Mitä jäin pohtimaan

Kirja ei juurikaan tarjoa helposti sovellettavia, rautalangasta väännettyjä suoria toimintamalleja, joita lukija voisi soveltaa oman parisuhteensa parantamiseksi. Paikoitellen kuvailisin kirjaa myös hieman filosofiseksi, eikä tekstiä välttämättä ole ihan jokaisessa kirjan kohdassa helppo sisäistää. Tätä kautta ei välttämättä ole itsestäänselvää, että kirjaan tarttuva satunnainen lukija pääsee kirjan maailmaan sisälle. Kirjan viesti oli siis mielestäni todella hyvä, mutta olisiko viestin voinut paketoida myös helpommin sisäistettävään muotoon?

Kenelle suosittelen kirjaa?

Eniten kirjalla voisi olla annettavaa nykyaikaisessa, varsin tasa-arvoisessa heterosuhteessa elävälle henkilölle, joka kokee suhteen intohimon laimentuneen ja jolla ehkä lisäksi on vaikeuksia ymmärtää kumppaninsa käyttäytymistä ja toimintaa. Toisaalta kirja on feminiinisten ja maskuliinisten tyylien selittämisen sekä niistä johtuvien mahdollisten konfliktien kuvaamisen takia suositeltavaa luettavaa ihan jokaiselle. Mikäli kuitenkin odottaa kirjalta suoria ja selkeitä toimintatapoja (tyyliin: tee näin niin suhteesi paranee), kannattaa valita luettavaksi jokin toinen parisuhdekirja.

***

Lue myös:

Parhaat parisuhdekirjat

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *