Jokaisessa pidemmässä parisuhteessa kohdataan niin päivittäisiä ongelmia kuin suurempia kriisejäkin. Arkiset riidat, parisuhteen kehittymisen mukanaan tuomat erilleen kasvamiset ja suuremmat kriisit kuuluvat kaikki parisuhde-elämään. Tilastoja katsellen voikin todeta, että kyse ei ole siitä iskeekö kriisi suhteeseen, vaan koska se iskee. Tämän jälkeen vaihtoehtona on luovuttaa tai taistella tiensä kriisin läpi. Vaikka luovuttaminen voikin tuntua houkuttelevammalta ratkaisulta, saavuttaa yhdessä taistelemalla todennäköisesti pitkällä tähtäimellä paremman lopputuloksen.
Mieleeni pälkähti eräänä päivänä miettiä mitä kaikkia mullistuksia ja erilaisia parisuhdetta uhkaavia vastoinkäymisiä elämänmittaiseen parisuhteeseen voikaan mahtua. Ajattelinkin tällä kertaa listata erilaisia potentiaalisia parisuhdekriisin paikkoja sekä pohtia sitä miten näihin tulisi suhtautua.
Parisuhteen potentiaaliset kriisin paikat
Insinöörinä tykkään lajitella asioita erilaisiin luokkiin. Parisuhteen haasteiden osalta voisin tehdä seuraavanlaisen luokittelun:
- Jokapäiväiset ärsytyksen aiheet ja arkiriidat
- Parisuhteen vaiheet ja niiden mukanaan tuoma(t) ”erilleen kasvamisen” kriisi(t)
- Suuremmat elämänmuutosten ja yllättävien elämänkäänteiden aiheuttamat kriisit
Näiden jako ei aina ole selkeä, vaan esimerkiksi mustasukkaisuus ja talousongelmat voivat lukeutua niin jokapäiväisiin riidan aiheisiin kuin suurempiinkin kriisin paikkoihin. Mielestäni tällainen jaottelu auttaa kuitenkin ymmärtämään paremmin sitä, mitä kaikkea elinikäisessä parisuhteessa tulee vastaan.
Parisuhteen jokapäiväiset ”pikkukriisit”
Parisuhde-elämään – siinä missä henkilökohtaiseenkin elämään – kuuluvat normaalit ylä- sekä alamäet. Joskus on parempi päivä ja joskus taas vähän huonompi. Joskus kaikki onnistuu ja välillä taas ei mikään. Tämä on elämää.
Harva ymmärtääkseni selviää yhteisestä taipaleesta kumppaninsa kanssa ilman, että toisen käytös kotitöiden, rahankäytön tai lastenkasvatusperiaatteiden osalta koskaan ärsyttäisi. Näistäkin (ja monesta muusta asiasta) voi saada kriisin aikaiseksi, mutta useimmissa tapauksissa ei mielestäni pitäisi puhua kriisistä, vaan normaalista elämästä.
Myönnän, että tämä on itsellenikin vaikeaa. Sen verran konflikteja välttelevä ja niihin herkästi reagoiva ihminen olen. Tässä on itselläni mielestäni kuitenkin opettelun ja kasvamisen paikka. Ei sillä, että konfliktit parisuhteessa olisivat toivottavia tai että ne pitäisi ohittaa olan kohautuksella, vaan siksi, että ne kuuluvat elämään ja niitä täytyy pystyä sietämään. Riitele, ratkaise, sovi ja rakasta – ja elämä jatkuu. Tai jotain sinne päin.
Parhaassa tapauksessa osaat esittää ärsyttävän asian kumppanillesi sellaisena hetkenä ja sellaisella tavalla, että riitelyvaihe voidaan kokonaan ohittaa. Voidaan lähteä suoraan etsimään parempaa ratkaisua nykytilanteen tilalle ja siitä sovittua jatkaa rakastamista ilman sen suurempaa kriisiä. Tällaista taitoa arvostan kovasti.
Toisaalta arvostan myös sitä, jos kriisin aiheen pystyy ratkaisemaan omia ajatuksiaan muokkaamalla. Ehkä se toisen viikoittain perjantai-illaksi ostama aikakauslehti ei kaadakaan perheenne taloutta. Ehkä se on asia, jonka kanssa alun ärsytyksen jälkeen onnistut lopulta tarkan markan miehenä elämään siitä sen suurempaa numeroa tekemättä. Mutta jos et pysty, ota asia puheeksi. Se, milloin omien ajatusten muokkaaminen muuttuu sisälle kasvavaksi kaunaksi ja purkamattomaksi raivoksi lienee veteen piirretty viiva. Yleisohjeena lienee se, että jos olet epävarma tästä asiasta, puhu siitä kumppanisi kanssa.
Parisuhteen ”eriytymisen vaihe”
Edellisten arkisten konfliktien lisäksi parisuhteeseen kuuluu tutkitusti alun rakastumis- tai symbioosivaihetta seuraava eriytymis- tai itsenäistymisvaihe. Tähän vaiheeseen kuuluu vaiheeseen luonnollisena osana epäilys kumppaninvalinnan oikeellisuudesta. Kannattaa lukea tästä vaiheesta lisää esimerkiksi MLL:n artikkelista.
Parisuhteen potentiaaliset suurten kriisien paikat
Jokaisen elämässä ja siten käytännössä jokaisessa parisuhteessakin tulee myös vastaan suurempia mullistuksia, jotka ovat potentiaalisia suuremman kriisin paikkoja. Seuraavassa joitain tällaisia:
- lapsettomuus
- lapsen syntymän mukanaan tuoma elämänmuutos
- uskottomuus
- työttömyys
- jomman kumman työtilanteen mukanaan tuoma elämänmuutos ja toisen vaikeus sopeutua siihen
- mustasukkaisuus
- talousongelmat
- toisen ihastuminen tai rakastuminen johonkin kolmanteen osapuoleen
- lasten muuttaminen pois kotoa
- vakava sairastuminen
- eläköityminen.
Näistä jotkin, kuten lapsen syntymä ja eläköityminen ovat yleensä ennalta tiedossa. Siksi niihin pitäisi myös olla kaiken järjen mukaan mahdollista varautua ainakin jollain tasolla etukäteen. Toiset kriisit taas, esimerkiksi vakava sairastuminen, tulevat aina yllätyksenä. Niiden kohdalla ennalta varautuminen ei liene suuremmassa mittakaavassa järkevää. Tärkeämpää on ymmärtää, että tällainen voi omankin perheen kohdalle sattua ja että tämän tapahtuessa kannattaa etsiä tietoa ja apua jostain.
Jokainen näistä kriiseistä olisi myös oman kirjoituksensa – tai kirjansa – paikka. Jokainen niistä kun on luonteeltaan varmasti aivan omanlaisensa. Ratkaisujen esittäminen tässä yhteydessä ei olekaan mielestäni mielekästä tai tämän kirjoituksen osalta tarkoituksenmukaista. Viesti on tällä kertaa muualla.
Parisuhdekriisin todennäköisyys
Muistelen joskus lukeneeni jostain, että lähes jokainen (olikohan jopa reilusti yli 90 %) suomalaisista kohtaa elämänsä aikana jonkin seuraavista:
- perheenjäsenen vakava sairastuminen
- työttömyys
- ero.
Kyse ei siis ole siitä kohtaatteko jonkin kriisin aiemmasta kriisilistasta, vaan pikemminkin ajankohdasta jolloin kriisi astuu elämäänne sekä siitä, kuinka monesta kriisistä joudutte elämänne varrella selviämään. Erittäin suurella todennäköisyydellä ette yhteiselämästänne ilman kriisiä selviä.
Älä odota täydellistä elämää
Opetus siis kuuluu:
älä odota täydellistä elämää, vaan varaudu henkisesti siihen, että jokaisessa parisuhteessa kohdataan niin arkisia haasteita kuin suurempiakin kriisejä.
Kun tämän olet tämän hyväksynyt, voit alkaa pohtia miten reagoit kriisin iskiessä. Ihan jokaisen edellä mainitun kriisin on selättänyt suuri määrä pareja. Ja ymmärtääkseni vain hyvin harva – jos kukaan – näistä kriisin selättäneistä pareista on jälkikäteen sitä mieltä, että luovuttaminen olisi ollut parempi vaihtoehto. Kyse ei siis ole siitä, onko se mahdollista. Kyllä se on. Se miten tämä tapahtuu, on kuitenkin erillisen kirjoituksen paikka.
***
Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista jutuista: