Skip to content

Luettua: Rakastamisen taito

Kuukauden kirjaksi valikoitui tällä kertaa Marianna Stolbown Rakastamisen taito. Kirja on helppolukuinen ja täynnä hyvää asiaa. Erityisesti siinä painotetaan ihmisen oman elämänhistorian merkitystä siihen, mitä hän parisuhteeseensa tuo. Kirjan luettuani päällimmäinen kysymykseni kuului: miten saisi jokaisen ihmisen lukemaan tämän kirjan ja sisäistämään sen tarjoamat viisaudet.

Marianna Stolbow: Rakastamisen taito

Mistä kirjassa on kyse?

Kirjassa parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow lähtee liikkeelle ihmisen omasta elämänhistoriasta ja rakastetuksi tulemisen tarpeesta. Tästä edetään parisuhteen muodostamisen kautta lopulta lapsiperhe-elämään ja parisuhteen pulmakohtiin. Läpi kirjan painottuu ihmisen oma vastuu itsestään ja käyttäytymisestään. Stolbow ohjaakin lukijaa läpi kirjan tarkastelemaan juuri lukijan omaa elämänhistoriaa ja sen vaikutusta siihen, miten itse toimii parisuhteessa.

Lukukokemus

Lukukokemuksena kirja oli erittäin miellyttävä. Teksti soljui eteenpäin lähes itsestään ja oli helppoa ja nopeaa luettavaa, vaikka kirjassa ei esiintynyt kuvia, taulukoita tai kaavioita. Toisin kuin monet muut parisuhdekirjojen kirjoittajat, Stolbow käyttää selvää suomen kieltä, eikä lukijan tarvitse jäädä pohtimaan englannista johdetun ammattisanaston todellista merkitystä.

Joissain kohdin huomasin tosin pohtivani, oliko teksti jo hieman liiankin sujuvaa ja tarinamaisen nopeaa lukea. Sisällön ollessa täyttä asiaa, oli itseä välillä vaikea pysäyttää pohtimaan tekstin pohjimmaista merkitystä sekä erityisesti omaa elämänhistoriaa ja käyttäytymistä parisuhteessa. Niin tai näin, lukukokemuksena kirja oli tähän mennessä lukemieni parisuhdekirjojen parhaasta päästä.

Mikä oli kirjan parasta antia

Sujuvan tekstin lisäksi kirja oli täynnä hyviä parisuhteisiin liittyviä asioita ja neuvoja. Joiltain sivuilta olisi voinut poimia vinkkejä lapsilleen kerrottavaksi yksi toisensa perään. ”Älä kuvittele, että kohtaamatta jotain aihetta saisit sen koskaan haihtumaan itsestään pois.” ”Paljasta, älä pelaa.” Ja niin edelleen.

Pidin myös paljon siitä, miten Stolbow painottaa jokaisen omaa vastuuta parisuhteessa. Miten oma menneisyys väistämättäkin vaikuttaa siihen, miten käyttäydymme ja mitä suhteessa odotamme. Tätä asiaa käsitellään moneen kertaan ja useammasta eri näkökulmasta. Silti kertaakaan kirjaa lukiessa ei tullut olo, että ”anna tämän asian nyt jo olla”. Sen sijaan asia nousi luonnollisesti esiin kerta toisensa jälkeen.

Mitä jäin pohtimaan

Kuten todettua, paikoitellen mietin oliko kirja jo hieman liiankin nopea ja sujuva luettava. Pysähdyinkö läheskään tarpeeksi pohtimaan sen sanomaa ja omaa käyttäytymistäni.

Toinen mielessäni juolahtanut kysymys liittyi siihen, miten paljon kirja sisälsi tutkittua tietoa ja missä kohtaa mentiin mahdollisesti mielipiteen tai muuten vain kirjoittajan oman elämänkokemuksen piiriin. Tämä ei lukiessa millään tavoin häirinnyt ja kirjan sanomaan oli helppo uskoa. Ehkä kyse onkin enemmän siitä, että olen itse blogia kirjoittaessani huomannut toisaalta tutkitun tiedon sekä toisaalta tutkimusten ja kirjojen lukemisen ja oman kokemuksen kautta muodostuneiden näkemysten erottelun olevan usein varsin hankalaa. Tätä kautta pohdin tätä asiaa varmasti myös keskivertolukijaa enemmän parisuhdekirjallisuutta lukiessani.

Suurin kysymykseni kirjan lopetettuani oli kuitenkin: miten saisi jokaisen lukemaan tämän kirjan ja sisäistämään sen sanoman.

Kenelle voin suositella kirjaa

Lyhyestä virsi kaunis: ihan kaikille.

***

Lue myös:

Parhaat parisuhdekirjat

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *