Skip to content

Tarvitseeko lapsi isää?

Nykyinen elämänmeno saa joskus miettimään tarvitsevatko lapset isäänsä enää mihinkään. Vaikka arkikokemus tuntuukin antavan kysymykseen myöntävän vastauksen, päätin tutkia asiaa hieman tarkemmin. Vastauksena löysin useita asioita, joiden kohdalla rooliani lasteni elämässä voidaan vielä jollain tavoin perustella – ja jopa asioita, joissa rooliani biologisena isänä on käytännössä mahdotonta korvata.

Nykytekniikka mahdollistaa naiselle raskauden ilman, että hänen tarvitsee koskaan nähdä miestä. Media nostaa myös säännöllisin väliajoin esille naisia, jotka biologisen kellon tikityksen seurauksena ovat päättäneet hankkia lapsen ilman parisuhdetta. Tämä kaikki saa minut välillä miettimään tarvitsevatko lapseni minua isänä oikeastaan mihinkään. Mikä on roolini ja onko minulla mitään merkitystä lasteni elämässä?

Hieman asiaa tutkiskeltuani voin helpotuksekseni kuitenkin todeta, että kyllä minulla edelleen näyttäisi olevan paikka ja tarkoitus lasteni elämässä. Seuraavassa haluankin nostaa esille muutamia asioita, joihin isää lapsen kehityksen näkökulmasta vielä näytettäisiin tarvittavan – tai vähintäänkin nämä ovat asioita, joihin isä voi lapsensa kehityksessä merkittävästi vaikuttaa.

Äiti tuo lohtua – isä jännitystä

Usein kuulee puhuttavan siitä miten lapsi syöksyy äidin syliin kaivatessaan lohtua ja hoivausta, kun taas isän kanssa koetaan jännittäviä seikkailuja. Isän läsnäollessa lapsi voi turvallisesti testailla hieman pelottaviakin asioita tietäen, että tarpeen tullen isä kyllä pelastaa. Tällaiset asiat tuntuvat välillä olevan sellaisia, joihin äidin huolehtivalta luonteelta ei välttämättä heruisi kokeilulupaa, saati sitten että äiti pystyisi lapsen kokeilua katsomaan. Isä puolestaan suhtautuu vaarallisemmaltakin tuntuviin asioihin huolettomammin ja antaa lapselle näin mahdollisuuden kokeilla sellaisiakin asioihin, jotka muuten voisivat jäädä kokeilematta.

Tähän liittyen näyttäisikin tutkimusten mukaan olevan niin, että isän ollessa kiinteä osa lapsen elämää ensimmäisten parin elinvuoden aikana, pystyy lapsi todennäköisemmin turvallisin tuntein tutkimaan maailmaa ympärillään kasvavan kiinnostuksen vallassa. Isän aktiivinen tapa leikkiä lapsen kanssa – sekä luontaisesti äitiä hitaampi reagointi lapsen auttamiseen haastavissa tilanteissa – edesauttavat myös lapsen itsenäisyyden ja ongelmanratkaisukyvyn kehittymistä. (Lähde)

Jännitystä ja rajojen voittamista voi etsiä yhdessä lapsen kanssa esimerkiksi metsästä. Ei kuitenkaan Hannun ja Kertun tyyliin.

Isän merkitys lapsen empatiakykyyn ja lapsen kehittymiseen suhteessa muihin ihmisiin

Isän merkitys lapselle ei kuitenkaan näyttäisi rajoittuvan ainoastaan perinteisesti miesten vahvuutena pidettyihin asioihin. Nyt jo hieman vanhan pitkäaikaistutkimuksen (26 vuotta 1950-luvulta alkaen) mukaan miehen läheinen ja lämmin läsnäolo lapsen ensimmäisten vuosien aikana oli vahvin ennakoiva asia ennustettaessa lapsen kykyä empatiaan aikuisiällä. Lapsen kaksistaan isän kanssa viettämä aika näyttää siis olevan tärkeä osa myötätuntoiseksi aikuiseksi kasvattamisen prosessia.

Myöskin isän – usein luontaisesti äidistä poikkeava – tapa kommunikoida lapsen kanssa näyttäisi rikastuttavan lasta tarjoten lapselle tärkeätä oppia siitä, miten eri tavoin lapsen samanlaisiin eleisiin ja tekoihin voidaan suhtautua ihmisestä riippuen. Isän ollessa päivittäinen osa lapsen elämää lapsi pääsee havainnoimaan näitä eroja vanhempiensa välillä jatkuvasti, mikä rikastuttaa lapsen maailmankuvaa ja kehittää hänen kommunikointitaitojaan suhteessa erilaisiin ihmisiin. Samalla hän oppii ymmärtämään sukupuolten välistä erilaisuutta ja sitä, miten isällä ja äidillä on erilaiset tavat suhtautua elämään ja asioihin.

Kun lapseni siis seuraavalla kerralla taas hermostuttaa vanhempiaan kokeilemalla tai kysymällä samaa – vanhempia ärsyttävää – asiaa peräkkäin sekä isän että äidin vieressä, ymmärrän ehkä olla hermostumatta, koska kyse voikin olla lapsen kannalta tärkeästä oppimiskokemuksesta.

Lapsi tarvitsee mallin vanhempiensa parisuhteesta

Esimerkiksi lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ”eräs isän tehtävistä on muodostaa äidin kanssa parisuhde, joka poikkeaa kaikista muista perheen ihmissuhteista” seksuaalisen luonteensa vuoksi. Vanhempien salatun kahdenkeskisen elämän seuraaminen sivusta tukee Sinkkosen mukaan suuresti lapsen tervettä kasvua. (Sitaatti kirjasta Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun.)

Paitsi, että vanhempien parisuhde tarjoaa lapselle mallin salatusta seksuaalisesta puolesta – tai ennemminkin sen heijastumisesta arkielämään – tarjoaa suhde luonnollisesti myös mallin siitä, miten kaksi ihmistä yhdessä elävät normaalia elämäänsä. Miten otetaan toisen halut ja tarpeet huomioon omia tai yhteisiä suunnitelmia tehtäessä. Miten joskus ollaan eri mieltä asioista, riidellään ja lopulta sovitaan asiat. Miten toista tuetaan ja hellitään arjen pyörteissä, jotta jaksetaan yhdessä vahvempina huomiseen.

Vanhempien toimiessa hyvin ”tiiminä”, lapsi saa siis mallin siitä miten asiat ihmissuhteissa hoidetaan ja ratkaistaan. Samalla kasvaa usko siihen, että vaikeudet ovat omassakin tulevassa aikuisiän suhteessa ratkaistavissa ja voitettavissa, vaikka väliltä pahalta näyttäisikin.

Kolikon kääntöpuolella taas tutkimusten mukaan esimerkiksi vanhempiensa väkivaltaista suhdetta todistaneet lapset omaavat suuremman riskin ajautua itse aikuisina väkivaltaiseen parisuhteeseen. (Lähde) Samaten olen kirjoittanut jo useampaan kertaan siitä, miten vanhempien ero vaikuttaa monella tavalla lapseen, lisäten esimerkiksi lapsen omaa eroriskiä aikuisiän parisuhteista.

Isä muodostaa miehen mallin

Harvard Extension Schoolin artikkelin mukaan teini-ikäinen lapsi katsoo vertaisiaan ymmärtäkseen millainen hänen pitäisi olla sillä hetkellä. Vanhemmat (isä tai äiti) puolestaan kertovat lapsille sen, millainen hänestä pitäisi tulla. Isä siis muodostaa pojalle miehen mallin, jonka tekemisiä ja päivittäistä käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa lapsi voi seurata lähietäisyydeltä.

Lapsen solmiessa aikuisena parisuhteen, isän toiminta lapsuudenperheessä on myös muodostanut lapselle käsityksen siitä mitkä toimintamallit ovat olleet lapsen näkökulmasta hyviä – ja näin ollen itselläkin tavoiteltavan arvoisia – ja millainen toiminta taas on sellaista jota kannattaa yrittää välttää. Lapsi havainnoi isän käytöstä sekä suhteessa itseensä lapsena että romanttisessa mielessä suhteessa lapsen äitiin. Miehet peilaavat tätä luonnollisesti omaan käytökseensä ja naiset tulevaa elämänkumppaniaan valitessaan. Ja koska aivan pieni lapsi ei romantiikasta vielä niin ymmärrä, näkisin isällä olevan tässä suhteessa tärkeä rooli myös teini-ikäisen lapsen elämässä.

Vastaavalla tavalla lapset tietysti havainnoivat myös äidin käyttäytymistä miestä kohtaan sekä sitä millaisia reaktioita tämä käyttäytyminen saa miehessä aikaiseksi. Tätä kautta siis myös tytölle muodostuu käsitys siitä, miten parisuhteessa miehen kanssa kannattaa toimia.

Isän äitiä kohtaan osoittamat romanttiset eleet antavat lapselle mallia heidän aikuisiän parisuhteita silmälläpitäen.

Hyvä isäsuhde suojelee teini-iän hölmöilyiltä

Siinä missä isän vaikutus lapsen sukupuolesta riippumatta näyttäisi olevan suunnilleen yhtä tärkeä tytöille ja pojille näiden ollessa pieniä, näyttää jostain syystä siltä, että isän vaikutus tyttäreen on erityisen tärkeä teini-iässä. Tutkimusten mukaan hyvän ja vahvan isäsuhteen omaavat tytöt harrastavat vähemmän riskikäyttäytymistä teini-iän seksuaalisuhteissa. Tämä puolestaan luonnollisesti pienentää riskiä sille, että nainen päätyy hyvin nuorena perustaltaan heikkoon parisuhteeseen perhettä rakentamaan.

Onko minulla roolia biologisena isänä?

Yllä olevaa tekstiä lukiessani aloin luonnollisesti pohtia onko sillä väliä, onko lasteni elämässä juuri minä vai ottaako paikkani joku muu. Avioerojen vaikutuksiin tulikin jo viitattua, mutta olisiko sillä väliä, jos paikkani ottaisi alusta alkaen joku muu?

Tähän Psychology Todayn artikkeliin törmättyäni totesin, että on minulla sentään jotain sellaista, jota kukaan muu ei voi lapsilleni antaa – nimittäin juuret ja geenit. Useimmilla ihmisillä herää jossain vaiheessa elämää esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä.

  • Kuka minä olen?
  • Miksi minusta on tullut tällainen kuin olen?
  • Mistä oikein olen kotoisin?

Lasteni alkaessa pohtia näitä kysymyksiä uskon olevani heille suureksi avuksi. Minuun itseään peilatessaan he ymmärtävät kenties helpommin (esimerkiksi murrosiässä) miksi heidän vartalonsa kehittyy sellaiseksi kuin kehittyy tai miksi he käyttäytyvät tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla. ”Tuolta siis olen tämän ominaisuuden perinyt. En ehkä tykkää siitä, mutta ainakin tiedän kuka näiltä osin olen ja mistä olen kotoisin – ja ketä syyttää asiasta.” Tätä ymmärrystä on muiden lapsilleni vaikea antaa.

Erikoistehtäväni isänä

Kaiken edellä kirjoitetun yhteenvetona voisinkin asettaa itselleni seuraavanlaisia ”erikoistehtäviä” nimenomaan lasteni isän roolissa. (Vanhempana minulla on tietysti vielä muitakin tehtäviä lasteni kasvun tukemisessa.)

  1. Mahdollista seikkailut lapsellesi. Tämä auttaa häntä venyttämään rajojaan ja voittamaan pelkojaan.
  2. Puuhaile erilaisia asioita lapsesi kanssa luontaisella tavallasi. Koska tämä tapa eroaa lapsen äidin tavasta, kehittyy lapsen itsenäisyys ja ongelmanratkaisukyky yhteisen ajan johdosta paremmin. Kahdenkeskinen aika auttaa lasta myös kehittymään empaattiseksi aikuiseksi.
  3. Ole päivittäin läsnä lapsesi elämässä. Tästä on lapselle useita hyötyjä. Esimerkiksi kommunikointityylisi, joka poikkea luontaisesti lapsen äidin kommunikoinnista, auttaa lasta ymmärtämään erilaisia ihmisiä kommunikoijina ja kehittää tätä kautta hänen sosiaalisia taitojaan.
  4. Tarjoa lapsellesi ”miehen malli” olemalla oma itsesi. Tämä auttaa erityisesti poikaasi muodostamaan käsityksen itsestään aikuisena. Poikasi lisäksi myös tyttäresi pystyy poimimaan käyttäytymisestäsi hyviä – ja toisaalta vältettäviä – asioita suhteessa lapsiin, mikä auttaa heitä aikanaan kehittymään paremmiksi vanhemmiksi ja vastaavasti valitsemaan paremman kumppanin itselleen.
  5. Pidä aktiivisesti yllä romanttista suhdetta lapsesi äitiin. Tämä tarjoaa lapselle paitsi mallia aikuisten parisuhteesta, myös miehen (ja äidin osalta naisen) mallia tulevia parisuhteita ajatellen. Lisäksi tyttäresi oppii ymmärtämään millaisiin ominaisuuksiin tulevassa elämänkumppanissa kannattaa kiinnittää huomiota romanttisessa mielessä. Myös ulkopuolisuuden tunne, jota lapsesi tuntee sinun ja kumppanisi suhteen osalta auttaa tukemaan lapsesi tervettä kasvua.
  6. Auta lastasi muodostamaan oma identiteettinsä olemalla paikalla ja vastaamalla hänen kysymyksiinsä.

***

Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista jutuista:

Jätä ensimmäinen kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *