Skip to content

Haaste: huomioi kumppaniasi puhelintasi useammin!

Puhelimenkäyttöön keskittyvän viikon blogissani päättää haaste. Kerroin aiemmin, että erään tutkimuksen mukaan ihminen käyttää päivästään keskimäärin 145 minuuttia älypuhelimensa parissa ja että puhelimen puoleen käännytään keskimäärin 76 kertaa päivässä. Haaste kuuluu: nosta edes yhden päivän ajan kumppanisi puhelintasi tärkeämmäksi huomiosi määrällä mitattuna!

Haaste käytännössä

Eli: jos tiedät jonkin sovelluksen perusteella kuinka paljon itse käytät puhelintasi keskimäärin päivittäin, perusta haasteesi toteutus omiin tilastoihisi. Jos sinulla ei kuitenkaan ole tilastoja omasta puhelimenkäytöstäsi ja uskot olevasi keskiverto puhelimenkäyttäjä, käytä edellä mainitun tutkimuksen antamia keskimääräisiä lukuja (145min & 76 kertaa / pv). Tämän jälkeen tehtäväsi on yksinkertaisesti:

  • kiinnittää huomiosi kumppaniisi vähintään 76 kertaa päivän kuluessa (mikä tarkoittaa keskimäärin n. 12,5 minuutin välein, jos valvot 16 tuntia) ja
  • pitää huoli siitä, että huomiosi pysyy kumppanissasi vähintään 2 tuntia ja 25 minuuttia päivän aikana.

Jos haluat lisähaastetta, voit lisäksi koittaa koskettaa puolisoasi yhtä monta kertaa kuin puhelinta kosketetaan keskimäärin päivän aikana (2617 kertaa). (Tässä luvussa on eroteltuna jokainen painallus ja pyyhkäisy, jonka puhelimella suoritat.)

Ja jos tämäkään ei vielä riitä ja/tai tunnet itsesi puhelimen suurkäyttäjäksi, eli luulet kuuluvasi siihen 10 %:iin väestöstä, joka käyttää eniten puhelinta, päivitä tavoitteesi

  • 132 huomiointikertaan,
  • 3 tuntiin ja 45 minuuttiin sekä
  • 5400 kosketukseen.

Miten itse toteutin haasteen

Haaste oli käytännössä hankalampi toteuttaa, kuin olin alunperin ajatellut. Jouduin hetken miettimään miten pysyisin perässä kumppanini huomioimisen määrissä. Lopulta totesin, että joka kerran kun juttelemme, kosketamme tai katseemme kohtaavat luoden välillemme selkeän yhteyden, lasken sen kumppanini huomioimiseksi.

Yhdeksi huomioimiskerraksi puolestaan laskin sen, kun teimme jotain edellä mainituista asioista ilman, että välillä syvennyimme tekemään jotain muuta omillamme. Eli samalla logiikalla, kuin yksi puhelimen käyttökerta rajoittuu siihen aikaan, kun huomiosi on herpaantumatta kiinni puhelimessa (puhelin ei lukitu välillä). Huomioimiskerrat yritin kirjata ylös tukkimiehen kirjanpidolla. Aivan täsmällisesti tätä en onnistunut tekemään, vaan heittoa saattaa päivän lopputuloksessa olla muutaman kerran verran.

Aikaa en edes yrittänyt kellottaa. Ehkäpä vanhanaikainen yleisurheiluvalmentajan sekuntikello taskussa olisi ollut sopiva tapa tähän, mutta sellaista ei ollut helposti saatavilla ja muuta luontevaa tapaa en äkkiseltään keksinyt.

Puhelin sai tällä kertaa jäädä päiväksi lähes koskematta, kiinnittäessäni huomiotani enemmän kumppanini suuntaan.

Miten haaste meni ja mitä opin siitä

Haaste vahvisti olettamukseni, että 76 kumppanin huomioimiskertaa tuntuu kohtuullisen paljolta. Itsestäni tuntui, että olimme kumppanini kanssa päivän mittaan mukavalla tavalla ”jatkuvasti” tekemisissä toistemme kanssa, kuten nyt normaalina kotipäivänä ollaan tekemisissä perheen kanssa. Käytännössä siis paljon enemmän kuin keskimääräisenä päivänä, jolloin työt ja harrastukset ym. arjen velvollisuudet pitävät meitä suuren osan päivästä erillään toisistamme.

Meille kertyi kuitenkin (juuri ja juuri) tuo 76 huomioimiskertaa välillämme. Tämä myös tapahtui varsin luontevasti, ilman että olisin joutunut varta vasten keräämään noita kertoja haasteen takia. Se toki myönnettäköön, että haasteen ollessa jatkuvasti mielessä, kynnys ottaa kontakti kumppaniin esimerkiksi kosketuksen muodossa ohi kävellessä laski. Kerrat olivatkin tänään keskimäärin suhteellisen lyhyitä, sillä suurimman osan päivästä puuhailimme asioita erikseen, emmekä esimerkiksi pelanneet yhdessä lautapelejä tms.

Kokonaisuudessaan kuitenkin tuntui siltä, että 76 kerran kokoonsaamiseksi päivä ei ollut yhtään liian pitkä. Esimerkiksi tunnin työskentely tietokoneen ääressä, ulkoilu lasten kanssa ilman kumppania tai itsenäisesti urheileminen söivät päivästä yhtäkkiä paljon aikaa ilman, että kohtaamisia kertyi yhtään. Toisaalta samoissa tiloissa ollessamme tuntui taas siltä, että huomiointikertoja kertyi jatkuvasti. Ja siltikin jäimme ”vain” tuohon 76 kertaan. Tästä jäinkin hieman järkyttyneenäkin miettimään, että huomioinko oikeasti puhelintanikin samalla tavalla jatkuvasti huomaamattani. Jos, niin ei ihme, jos päiväni tuntuu tekemisen suhteen pirstaloituvan liian pieniksi palasiksi.

Lopuksi

Loppuun todettakoon vielä, että tämänkään haasteen tarkoitus ei ollut kritisoida puhelinta tai sen käyttöä, saati sitten väittää, että kumppanin huomioimiskertojen pitäisi jatkuvasti olla päivä toisensa jälkeen lukumäärältään puhelimen huomioimiskertoja suurempi. Tarkoitus oli enemmänkin havainnollistaa itselleni kuinka paljon ihmiset keskimäärin oikeasti puhelintaan käyttävät. Ja koska tämä puhelimen ”räplääminen” tapahtuu nykyisin itsellänikin automaattisesti lähes huomaamattani, sopiva keino tämän asian havainnollistamiseen oli saman huomiomäärän siirtäminen kumppaniin.

Samalla tietysti tuli kiinnitettyä huomiota siihen, tuntuiko kumppanin huomioiminen luontevalta, eli kuinka kaukana siltä osin ollaan siitä huomiomäärästä, jonka kumppaniini jatkuvasti päivätasolla kohdistan. Tämän osalta jouduin siis valitettavasti toteamaan, että haastepäivänä taisin tosiaan huomioida kumppaniani keskimääräistä päivää useammin. Tämä puolestaan herätti miettimään, miten parisuhteiden laatu ylipäätään muuttuisi (paranisi), jos kumppania huomioitaisiin enemmän. Mutta tämä lienee jo erillisen kirjoituksen paikka. Sitä odotellessa, suosittelen kaikkia kokeilemaan tätä haastetta. Se on silmiäavaava, eikä varmaankaan laske kenenkään parisuhteen laatua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *