Puhelimenkäytöstä on muodostunut yhä suurempi riippuvuuden aihe ja ongelma ihmissuhteille. Tutkimusten mukaan pelkkä puhelimen läsnäolo vaikuttaa ihmissuhteita heikentävästi. Mielestäni perheissä ja parisuhteissa olisi aika tunnustaa tosiasiat ja luoda selkeät periaatteet puhelintenkäytön suhteen. Laadinkin ehdotuksen puhelimenkäytön huoneentaulusta keskustelun pohjaksi.
Älypuhelinten käytöstä on viime vuosina tuntunut muodostuneen laaja ongelma ihmissuhteille. Esimerkiksi syksyllä YLE uutisoi tekemästään tutkimuksesta nostaen otsikkoon lainauksen ”Yritän opetella elämään tässä kolmiodraamassa”. Myös MTV Uutiset on kirjoittanut jo muutama vuosi sitten puhelinriippuvuudesta yhä laajempana ongelmana. Riippuvuudet ja liiallinen sosiaalisen median käyttö nousivat esille myös tehdessäni tutkimusta eroon johtavista asioista. Siksi ajattelin tutkia asiaa ja avata ajatuksiani tähän liittyen hieman enemmän.
Mitä tilastot ja tutkimukset kertovat puhelimenkäytöstä?
Aloitetaan muutamasta tutkimustuloksesta maailmalta.
Miten paljon puhelinta käytetään
Tutkimusyhtiö Dscout tutki 2016 älypuhelimen käyttöä ja totesi ihmisten keskimäärin:
- viettävän 145 minuuttia päivästään älylaitteen parissa,
- kajoavan puhelimeensa 76 kertaa päivässä ja
- koskettavan puhelintaan (painaen, pyyhkäisten jne.) 2617 kertaa päivässä.
Keskimäärin ihminen oli siis hereilläoloaikanaan erossa puhelimestaan ainoastaan reilut 10 minuuttia, ennen kuin puhelimen pariin jälleen käännyttiin!
Puhelinten suurkäyttäjät, eli ihmiset, jotka kuuluvat eniten puhelintaan käyttävään 10 %:iin väestöstä puolestaan:
- viettivät puhelimen parissa 225 minuttia per päivä
- 132 eri käyttökerralla ja
- koskettivat puhelintaan keskimäärin 5427 kertaa päivässä.
”Heavyuserit” pysyivät siis keskimäärin erossa puhelimestaan ainoastaan noin 5,5 minuuttia ennen seuraavaa puhelimenkäyttökertaa!
Puhelimenkäytön vaikutus ihmissuhteisiin
Entä sitten puhelimenkäytön vaikutus parisuhteisiin? Yllä jo totesinkin, että liiallinen somen käyttö mainitaan nykyisin yhtenä avioeron syynä, mutta miksi näin on?
Brigham Young -yliopiston tutkimuksessa päädyttiin muutama vuosi sitten tuloksiin, joiden mukaan teknologisten laitteiden (esim. puhelinten) aiheuttama häirintä ihmisten yhdessä ollessa johtaa alentuneeseen tyytyväisyyteen kyseistä ihmissuhdetta kohtaan, korkeampaan masentuneisuuteen ja alentuneeseen tyytyväisyydentunteeseen elämää kohtaan yleisestikin.
Psychology Todayn kirjoituksessa puolestaan viitattiin edellä mainittuun tutkimukseen ja todettiin, että kääntyessäsi puhelimesi puoleen kesken keskustelunne tai aterianne tms., kumppanisi kokee tulevansa hylätyksi, mikä sattuu ja tuntuu yhtä pahalta kuin jos välttelisit häntä.
Scientific American -sivustolla kerrottiin toisesta mielenkiintoisesta tutkimuksesta, jonka perusteella pelkkä puhelimen läsnäolo vaikutti luottamusta alentavasti ja ihmissuhteen laatua laskevasti kahden ihmisen käydessä keskustelua jostain heille merkityksellisestä aiheesta. Puhelimen läsnäolo (siis ilman, että sitä edes koskettiin) sai ihmiset myös tuntemaan, että keskustelukumppani oli vähemmän empaattinen.
Jos puhelimenkäyttöä ja puhelimenkäytön vaikutuksia ihmissuhteisiin selvittävät tutkimukset näyttävät tältä, onko ihme, jos ihmissuhteemme voivat huonosti? Entä mitä tulevat aikanaan kertomaan pitkäaikaistutkimukset vanhempien jatkuvan puhelimenkäytön vaikutuksista lapsiin?
Perheen huoneentaulu puhelimenkäyttöön
Viimeistään luettuani Turun yliopiston tutkimustuloksista, joiden mukaan matkapuhelin koetaan nykypäivänä tärkeämmäksi asiaksi kuin parisuhde, minulla olisi perhe- ja parisuhdekeskeisenä ihmisenä varmaan täysi syy vaipua epätoivoon. Jotenkin (ehkä naiivisti) haluan kuitenkin uskoa, ettei peli voi olla vielä ihan menetetty. Siksi aloin miettiä, miten ylenmääräisestä puhelimenkäytöstä voitaisiin ottaa askel (tärkeimpien) ihmissuhteiden kannalta parempaan suuntaan. Mitkä olisivat mielestäni hyvät pelisäännöt puhelimenkäytön suhteen?
Johtavana ajatuksena pidin sitä, että puhelin ei pelisääntöjen seurauksena häiritsisi parisuhdetta tai suhdetta lapsiin, mutta toisaalta aidosti hyödyllistä ja tarpeellista puhelimen käyttöä ei myöskään rajoitettaisi turhaan. Syntyi seuraava ”huoneentaulu”:
- Kumppanisi ja lapsesi ovat aina puhelinta tärkeämpiä! Jos et kommunikoi edellisten kanssa puhelimellasi, laita puhelin pois heidän yrittäessä tavoitella huomiotasi.
- Poikkeus: todella akuutit, kesken olevat työasiat silloin, kun perheenjäsenelläsi ei ole akuuttia hätää.
- Kun vietät laatuaikaa jonkun perheenjäsenesi kanssa, puhelin on aina äänettömällä, värinättömällä ja pois näkyvistä. Mahdollisuuksien mukaan myös kokonaan toisessa huoneessa.
- Tällaista laatuaikaa ovat mm. treffit, leffan katsominen yhdessä, lätkämatsissa käyminen, perheen yhteinen ruokailu jne. Sinä määrittelet kuuluuko vaikkapa leikkipuistossa lapsen kanssa leikkiminen teidän mielestänne yhteisen laatuajan piiriin.
- Poikkeus: muiden perheenjäsenten puhelut ja viestit voi päästää tällöinkin läpi. (Tämä on mahdollista säätää puhelimen asetuksista.)
- Kotonanne on puhelimille selkeä paikka, jossa niitä säilytetään.
- Puhelimet pidetään ja niitä käytetään ainoastaan yhdessä huoneessa, jolloin puhelin ei kulje kotona mukanasi huoneesta toiseen ja ole koko ajan vaatimassa huomiotasi. (Jos teillä on tv- / viihdehuone, tämä lienee määritelmällisestikin oikea paikka.)
- Käytä kotona ollessasi ensisijaisesti työpisteellä olevaa tietokonetta, älä puhelintasi.
- Tämä vähentää nimenomaan sitä turhaa puhelimenkäyttöä ja tekee ymmärtääkseni hyvää myös niskalihaksillesi ja peukaloillesi.
- Poikkeus: jos joku muu perheenjäsenesi on tietokoneella eikä kukaan muu perheestäsi kaipaa sinua, voit käyttää puhelintasi.
- Jos teet töitä kotona, tee niitä ainoastaan työpisteellä ja käytä erikseen sopimaanne selkeää merkkiä, josta muut perheenjäsenet tietävät sinun olevan töissä. Myös silloin, kun vastaat puhelimellasi sähköpostiin.
- Tällöin kumppanisi ja lapsesi ymmärtävät olla häiritsemättä sinua turhaan töitä tehdessäsi. Jos merkkinne (lappu, lippalakki, pöydälle nostettu kansio tai mitä ikinä keksittekään) ei ole käytössä, se tarkoittaa, että olet puhelimen / tietokoneen parissa viihdetarkoituksessa ja sinua voi häiritä vapaammin.
- Kun sometat, keskity täysillä siihen. Kun teet jotain muuta, älä anna somen häiritä.
- Kuinka moni puhelimella tekemäsi asia ei ihan oikeasti voi odottaa edes tuntia, jos tällä odottamisella saavutat sen, ettei kumppanisi tai lapsesi koe oloaan jatkuvasti hylätyksi puhelimen rinnalla? (Kts. tutkimustulokset yllä.)
- Vinkki: tee lista asioista joita teet päivän mittaan puhelimellasi ja jotka eivät oikeasti voi odottaa esimerkiksi siihen asti, että olet saanut lapset nukkumaan. (Omasta listastani tuli todella lyhyt…)
- Älä käytä puhelinta klo 21-07.
- Aikaa voi muokata oman päivärytmin mukaan siten, että puhelimeton aika alkaa 1,5-2 h ennen nukkumaanmenoa ja päättyy aamutoimien jälkeen. Puhelin on tällöin äänettömällä (ja kohdan 3 mukaisesti pois makuuhuoneesta).
Vaikken edellisiä periaatteita ole vielä tottunutkaan automaattisesti noudattamaan, jo niiden seuraamisen yrittäminen on tuottanut positiivisia vaikutuksia. Lisämotivaatiota harjoitteluuni tuo se, että tässä asiassa on vaikea kouluttaa lapsia periaatteella ”älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon”. Jo osittaisella periaatteiden noudattamisella olen huomannut mm. unenlaatuni parantuneen ja täysin turhan netissä/somessa ”hengailun” vähentyneen. Suosittelen siis kokeilemaan rohkeasti ja luomaan taulusta oman versionne!
Lopuksi
Tarkoituksenani ei ole demonisoida puhelimia. Ne ovat aivan loistava keksintö ja niistä on paljon hyötyä. Joskus kuitenkin mietin, olenko vanha keski-ikää lähestyvä fossiili, joka ei ymmärrä, että nykypäivänä kaikkien on oikeasti pakko olla koko ajan tavoitettavissa, ettei tipu yhteiskunnan kelkasta. Ehkä olen vain onnekas, kun olen onnistunut pitämään hyviä ystävyyssuhteita siten, että teksti- tai WhatsApp-viesteihin vastaaminen on voinut kestää useamman päivänkin. Sen toki ymmärrän, että esimerkiksi teinien sosiaalinen elämä on hieman erilaista kuin omani ja siten edellä mainittu huoneentaulu voi olla haastavaa toteuttaa. Tällöin kannattaakin arvioida miten paljon edellä mainituista periaatteista tulee joustaa, jottei aiheuteta turhaa konfliktia teinin itsenäistymisprosessin kanssa.
Aikuisena haastan sinut kuitenkin pohtimaan ja kokeilemaan: kuinka paljon elämänlaatusi oikeasti kärsisi, mikäli soveltaisit yllä mainittuja periaatteita ja vähentäisit radikaalisti puhelimenkäyttöäsi rajaten sen vain oikeasti tärkeisiin asioihin?