Skip to content

Ajankäyttö lapsiperheessä

Ajankäyttö tuntuu yhdeltä lapsiperheen suurimmista hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Jatkuva kiire stressaa, kun taas riittävä itsekseen ja yhdessä vietetty rauhallinen ”oleiluaika” luovat leppoisampaa ilmapiiriä koko perheeseen. Yöunien jälkeen meille aikuisille jää noin 112 tuntia hereilläoloaikaa kuhunkin viikkoon. 112 tuntia tuntuu paljolta, mutta miksi meillä silti tuntuu usein olevan hirveä kiire? Se, miten tämän ajan jaamme, on pitkälti arvokysymys. Kävin läpi ajatuksiani siitä, miten itse eri aikasyöpöistä ajattelen.

Ajankäyttö tuntuu olevan ruuhkavuosia elävien ikuisuuskysymys. Mistä sitä aikaa oikein saisi lisää, moni ihmettelee. Toisaalta moni muu voi yhtä hyvin ihmetellä, että mistä saisi voimia käyttää sitä olemassa olevaa aikaa paremmin. Entä miten jakaa vapaa-aika vanhempien kesken tasaisesti, jottei kumpikaan tuntisi tulevansa kahdoin koltelluksi?

Hallitsetko aikaa, vai hallitseeko aika sinua?

Itse lähdin hahmottamaan ongelmaa kysyen itseltäni, mistä en ainakaan voi ajankäytöllisesti luopua. Pakollisten ja puolipakollisten ohjelmanumeroiden jälkeen viikkoon jää jäljelle tietty määrä aikaa, joka sitten voidaan jakaa halutulla tavalla. Kirjoituksen pituuden takia jätin tämän asian syvällisemmän käsittelyn, kuten vapaa-ajan jakamisen vanhempien kesken omaksi ajaksi, kirjoituksen seuraavaan osaan.

Ennen sukeltamista syvälle ajankäytön syövereihin mainittakoon, että kirjasin alkuvuodesta yhden viikon ajan tekemiseni ylös minuuttien tarkkuudella. Tuo viikko avasi hyvin silmiäni. Saatat siis haluta lukea erillisen tekstin siitä, miten aikani tuolloin jakaantui ja mitä kyseisen viikon aikana opin.

Lapsiperheen pakolliset aikasyöpöt

Mitkä asiat sitten koen pakollisiksi ajankäytöllisesti?

Nukkuminen

Yöunista ei saa ottaa itselleen lisää aikaa päivään. Tätä yritän pitää pääperiaatteenani, sillä tiedän, että jos tästä kohdasta tinkii, se kostautuu paitsi tehottomampana tekemisenä muiden asioiden suhteen, myös lisääntyneenä konfliktiherkkyytenä eli suomeksi sanottuna riitelynä.

Yöuniin tulee siis varata henkilöstä riippuen noin 8 tuntia vuorokaudessa, eli 56 tuntia viikon 168 tunnista.

Työt

Töistä suurin osa meistä ei pysty tinkimään, vaan niihin täytyy käyttää noin 40 tuntia viikossa.

En kuitenkaan malta olla toteamatta tähän kohtaan, että mikäli toinen vanhemmista voi olla lasten kanssa kotona, se oman kokemukseni mukaan kannattaa. Meidän perheessä olemme kokeilleet sekä kotiäitiyttä että koti-isyyttä. Kumpikin vaihtoehto on ollut perheen kannalta kokonaisuudessaan parempi, kuin kummankin vanhemman samanaikainen työssäkäynti. Vaikka Thaimaahan ei tällöin ole varaa matkustella ja joskus on raahattu useampilapsisen perheen ostoksia räntäsateessa kaupasta kotiin useita kilometrejä polkupyörällä, ovat positiiviset puolet turhien väsymyksestä aiheutuneiden konfliktien vähenemisen sekä paljon sujuvamman ja kiireettömämmän arjen muodossa silti mielestäni selkeästi voittaneet haittapuolet.

Ehkä kirjoitan tästä oman blogikirjoituksen tulevaisuudessa, mutta kehotan kuitenkin kaikki laskemaan paljonko kahden aikuisen työssäkäynti oikeasti taloudellisesti hyödyttää yhden aikuisen työssäkäyntiin verrattuna ja mistä menoista voisi tinkiä, jos toinen vanhemmista jäisi kotiin. Meillä kokemukset ovat olleet hyviä, mutta kaikille tämä ei tietenkään sovi.

Lapsiperherutiinit – aamu- ja iltatoimet

Lapsiperheessä on tiettyjä rutiineita, joista ei voi tinkiä, vaan niihin nyt vain kuluu aikaa. Tällaisia ovat esimerkiksi aamu- ja iltatoimet. Välillä tosin tuntuu, että näidenkin kohdalla olisi tehostamiselle hieman enemmänkin mahdollisuuksia. Olemme kuitenkin yrittäneet pitää nämä mahdollisimman kiireettömän oloisina, jotta lasten (ja aikuisten) stressitaso ei nousisi tarpeettomasti heti aamusta tai toisaalta juuri ennen nukkumaanmenoa.

Eniten omia stressitasojani laskenut seikka erityisesti aamutoimien osalta on ollut edellä mainittu toisen vanhemman kotona oleminen. Olin se sitten minä tai rakas vaimoni, aamut ovat olleet itselleni huomattavasti kivuttomampia, kun ei ole tarvinnut yksin koittaa saada sekä itseä että lapsia yksin liikkeelle. Päivä alkaa tällöin kaikilla paljon paremmin.

Suosikiksi muodostunut iltapalapuuro.

Mutta niin tai näin, lasken näihin lapsiperheen aamu- ja iltarutiineihin tarvittavaksi aikuisten osalta noin tunnin aamuisin ja toisen iltaisin. Lasten osalta riittää n. 45 minuuttia (jonka aikana toki pystyy laittamaan itseäänkin valmiiksi) ja ensimmäinen/viimeinen vartti omistetaan sitten täysin itselle ja omille aamu-/iltatoimille.

Viikkotasolla näihin kuluu siis n. 14 h, josta osan saa pois, mikäli lastenhoitovastuu jakautuu kummallekin vanhemmalle. Vanhempaa kohti n. 10 tuntia viikossa lienee lähellä totuutta. (Koko perheen kesken yhdessä ja rauhassa suoritetut aamu-/iltatoimet lienevät luksusta, eivätkä siten lukeudu näiden pakollisten ajankäytön kohteiden alle.)

Kotityöt ja ruokailut

Kotitöihin saa oman kokemukseni mukaan kulumaan lapsiperheessä aikaa tasan niin paljon kuin ikinä haluaa. Aina löytyy jokin lelu lattialta kerättäväksi, ikkuna pyyhittäväksi, kaappi järjestettäväksi jne.

Samaan aikaan olen kuitenkin koittanut miettiä, mitkä ovat ne minimikotityöt, joiden avulla arki rullaa siedettävästi ilman, että maailma tuntuu kaatuvan kotona päälle. Tällä hetkellä listani näyttää seuraavanlaiselta:

  • Pyykinpesu (n. 20 min per päivä). Lue lisää pyykkirutiinistamme täältä.
  • Ruoanlaitto & ruokailu (n. 75 min per päivä). Pääsääntöisesti valmistamme päivällisen, josta hyödynnämme vähintäänkin osan seuraavan päivän lounaalla. Lounaaseen ei siis kulu juurikaan aikaa edes viikonloppuisin.
  • Kaupassakäynnit (2 h/vk). Kaupassa oleskeluun pitäisi kuitenkin riittää viikkotasolla noin 1 h (käytännössä 2 x 0,5 h), mikäli sen hoitaa tehokkaasti ennalta laadittua kauppalistaa ”mekaanisesti” tutussa kaupassa toteuttaen. Tämän lisäksi aikaa kuluu matkoihin ja kauppakassien tyhjentämiseen. Yleensä tunti per kauppareissu kaksi kertaa viikossa on itselleni kuitenkin riittänyt hyvin perheemme päivittäistavarahuollon turvaamiseen.
  • Imurointi- yms. siivousrutiinit (2 h per vk). Kodin puunaamiseen ja järjestelyyn saa tietysti kulumaan aikaa miten paljon vain haluaa. Jos jättää suursiivoukset (ikkunoidenpesut, pakastimien sulatukset jne.) näistä laskuista pois ja laskee mukaan vain viikoittaiset rutiinit, lienee pari tuntia viikossa (per vanhempi) kuitenkin suunnilleen järkevä määrä, mitä tähän kannattaa käyttää aikaa.
  • Tiskirutiinit (10 min per päivä). Tämä lukeutuu useimmiten osaksi aamurutiiniani, siksi joistain ehkä lyhyeltä tuntuva aika. Lue erillinen kirjoitus siitä, miten tiskimme hoituvat helposti.
  • Muut kotityöt 1 h/pv. Tämä voi sisältää esim. lasten menojen aikatauluttamista, vaatetilanteiden kartottamista, auton renkaiden vaihdon ja muita sekalaisia töitä. Suurempia kodin kunnostustöitä en laske tähän mukaan, koska yritän tässä kuvata ns. normaalia arkea. Kodin remontin aikana kotitöihin menee toki tässä esitettyä enemmän aikaa, mikä varmasti nostaa kotitöihin nostettua keskiarvoa selvästikin todella pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.
Tiskaamalla kattilat ja pannut tarvittaessa käsin, pystyy säätelemään tiskikoneen täyttymisvauhtia.

Yhteensä pakollisiin kotitöihin ja ruokailuihin voinee siis arvioida kuluvan suurin piirtein 24 tuntia viikkotasolla. Vaihtelua toki esiintyy varmasti paljonkin riippuen siitä minkä ikäisiä lapset ovat, miten paljon panostaa ruoanlaittoon, miten kauan käyttää aikaa uuden lastenhaalarin etsimiseen netistä jne. Joissain perheissä varmasti tuntuu mahdottomalta päästä alle neljänkymmenen tunnin, kun taas osa elää täysin onnellisena alle kymmenen tunnin viikoittaisella kotityöpanostuksella. En usko, että tässä asiassa on yhtä oikeata lukemaa johon tulisi pyrkiä. Sen sijaan uskon, että jatkuvan kiireen vallitessa kotityöt ovat kokonaisuus, jonka osuutta kannattaa tarkastella kriittisesti ja jossa useimmilla meistä on runsaastikin tehostamisen varaa. Itse olen onnistunut tässä mm. edellä mainittujen tiski– ja pyykkirutiinien luomisella.

Kotitöihin kokonaisuudessaan käytetty aika jaetaan sitten tässä kirjoitukseni lähestymistavassa tasan vanhempien kesken, jolloin kotitöihin lisättynä ruokailuilla ei keskimäärin arvioni mukaan tarvitse budjetoida kovinkaan paljon yli viittätoista tuntia per vanhempi, jos ne hoitaa suhteellisen tehokkaasti ilman turhaa vatvomista. Käytännössä tämä voi syystä tai toisesta tietysti jakautua epätasaisemmin vanhempien kesken.

Ajankäytön tehostamisen kohteet

Edellä mainittujen pakollisten ajankäyttöjen jälkeen aikaa on siis kulunut viikosta sen verran, että jäljellä on noin 47 tuntia aikaa jaettavaksi kummallekin vanhemmalle. Tämäkin tuntuu vielä kovin suurelta määrältä jatkuvan kiireen aikaansaamisen kannalta.

Mitkä sitten ovat sellaisia ajankäytön kohteita, jotka vievät varmasti suurimmalta osalta perheistä aikaa, mutta joiden kohdalla asiaa voisi miettiä ainakin osittain uudella tavalla?

Lasten harrastukset

Lasten harrastukset sieppaavat helposti vanhempien ajasta todella suuren siivun. Usein sanotaankin, että lapsen harrastus on enemmän tai vähemmän koko perheen harrastus. Ja jos näitä harrastuksia on useampia ja lapsiakin on useampia, ei tarvitse enää ihmetellä, jos vanhempien aika ei tunnu riittävän mihinkään. Tässä kohdassa vaihtelu perheiden kesken on kuitenkin todella suurta. Joillain näihin ei kulu juuri yhtään aikaa, kun taas toiset saavat varmasti kulumaan tähän osuuteen kymmeniä tunteja viikosta.

Onneksi julkisuuteen on kuitenkin noussut myös tapauksia, joissa vanhemmat pystyvät sanomaan suoraan, että nyt ei energia/aika riitä tähän rumbaan. Miten siis olisi, jos lapsilla olisi vain yksi kuljettamista vaativa harrastus? (Ylen juttu asiaan liittyen viime syksyltä.) Useamman lapsen kanssa tuo yksikin harrastus voi olla enemmän kuin tarpeeksi vanhempien ajankäytön näkökulmasta.

Katseletko sinäkin enemmän jalkapallokenttien ja jäähallien maisemia, kuin kotisi seiniä?

Oman kokemukseni mukaan huomattava helpotus lasten harrastusten vanhemmille tuomaan kuormaan on se, jos harrastus löytyy niin läheltä, että lapsi pystyy kulkemaan harrastusmatkat itsenäisesti. Tämä ei tietenkään sovellu aivan pienimmille lapsille, mutta koululaisilta tämä onnistuu jo hyvin varsinkin valoisina kesäiltoina.

Toinen ajankäyttöä helpottava asia on mahdollisuuksien mukaan liittää lapsen harrastukseen oma harrastus. Käytännössä tämä tarkoittaa useimmiten vanhemman omaa liikkumista lapsen harrastuksen aikana. Tämä yhdistettynä työmatkaliikuntoihin (kts. alla) on tarkoittanut itselläni parhaimmillaan sitä, että olen hoitanut viikon liikuntani (eli omat harrastukseni) lasten harrastusten ja työmatkojen aikana. Jälleen kerran ei toimi kaikilla, eikä itsellänikään aina, mutta on onnistuessaan mielestäni varsin sujuvaa ja tehokasta ajankäyttöä ilman, että minun kuitenkaan tarvitsee tinkiä harrastukseni laadusta.

Jos en pääse itse muiden lastenhoitovelvollisuuksien johdosta liikkumaan kuljetusta vaativan harrastuksen aikana, toinen tapa hyödyntää aikaa on ottaa muut pienet lapset mukaan ja ulkoilla heidän kanssaan sisaruksen harrastuksen ajan. Tämä voi tarkoittaa paitsi yhdessäoloa lapsen kanssa, myös esimerkiksi kevyttä leikkipuistokuntopiiriä yhden lapsen harrastaessa ja tois(t)en leikkiessä puistossa. Tälläkin tavalla välttyy turhalta ajamiselta.

Mutta jos edellinenkään ei onnistu päällekkäisten kuljetusta vaativien harrastusten takia, viimeiseksi oljenkorreksi jää kimppakyydit.

Tämän kirjoituksen ”ajankäyttötilastointia” varten arvioin lasten harrastuksiin kuluvaa aikaa seuraavasti:

  • 2 lasta
  • 1 harrastus lasta kohden
  • 3 harjoituskertaa viikossa, yhteensä 1 h kuljetuksiin jokaisena kertana
  • 1 peli-/esiintymistapahtuma joka toinen viikko, mihin kuluu aikaa kuljetuksineen 2,5 h

Yhteensä edellisistä saadaan 8,5 tuntia viikossa. Vanhempien kesken jaettuna tämä tekee noin 5 tuntia viikossa (olettaen, että kumpikin haluaa nähdä mahdollisimman paljon pelejä/esiintymisiä).

Jälleen kerran vaihtelu on erittäin suurta. Ääripäistä löytyvät varmaankin jääkiekko turnauksineen ja isoine varustekasseineen sekä toisaalta vaikkapa lähellä kotia sijaitseva pianotunti pari kertaa viikossa, jonne pienikin koululainen pääsee kulkemaan nuottivihkojensa kanssa helposti yksin.

Päivittäiset työmatkat

Jos töistä ei voikaan tinkiä, niin työmatkoihin käytettyä aikaa sen sijaan voi ja kannattaa yrittää minimoida. Työmatkat ovat mielestäni sekä yksilön että yhteiskunnan ja ympäristönkin kannalta sitä kaikkein turhinta ajankäyttöä.

Lyhyellä tähtäimellä työmatkoihin käytettyä aikaa voi onnistua vähentämään esimerkiksi etätöitä tekemällä. Tämä ei tietenkään onnistu kaikilla, mutta on nykyisin kuitenkin yhä useammalle todellinen vaihtoehto vähintäänkin silloin tällöin.

Toinen hyödyllinen tapa on käyttää mahdollisuuksien mukaan työmatkoja (tai edes osia siitä) urheilemiseen. Tämä mahdollisuus tietysti riippuu suuresti työmatkan pituudesta ja joillain myös töissä vaadittavasta pukeutumisesta, tarjolla olevista työpaikan sosiaalitiloista ja mahdollisesta auton tarpeesta työpäivän aikana.

Parhaimmillaan yhdessä työpaikassa noin 10 km/suunta pituiset työmatkani ovat kuitenkin viikkotasolla näyttäneet seuraavilta:

  • Maanantai: Kaupassakäynti autolla työmatkan varrella töistä palatessa. Ajansäästö erillisestä kaupassakäynnistä 0,5 h.
  • Tiistai: Pyöräily töihin. Tunti liikuntaa, joka vapauttaa puolestaan aikaa illasta.
  • Keskiviikko: Pyöräily töihin. Tunti liikuntaa, joka vapauttaa puolestaan aikaa illasta.
  • Torstai: Kaupassakäynti autolla työmatkan varrella töistä palatessa. Ajansäästö erillisestä kaupassakäynnistä 0,5 h.
  • Perjantai: Etätyöpäivä.

Tällöin julkinen liikenne ei surkeiden yhteyksien takia ollut käytännössä vaihtoehto, eikä kuntoni/voimani riittäneet jokapäiväiseen pyöräilyyn. Kuitenkin sain työmatkoihin käytetyn ”hukka-ajan” putoamaan ”normaalista” n. 3 h 20 min tasosta (autossa istumista) noin 40 minuuttiin. (Tällöin lasken kaupassakäyntiin normaalisti kuluvan n. 15 min/suunta pois hukka-ajasta).

Ja kyllä. Kotipaikkakunnaltani aikanaan ”elintasopakolaiseksi” toiseen kaupunkiin inhimillisempien asumiskustannusten perässä muuttaneena ja aidosti pitkää päivittäistä työmatkaa kulkeneena ymmärrän erittäin hyvin sen, että tällainen ei onnistu kaikkien kohdalla.

Lasketaan tässä yhteydessä kuitenkin työmatkoihin 0,5 h/suunta, eli 5 h/vk. Tässä vaiheessa jäljelle jää siis vielä noin 37 tuntia vapaata aikaa viikkoon, mikä kuulostaa varmasti useimpien ruuhkavuosia elävän korvaan todella suurelta määrältä aikaa käytettäväksi töiden, kotitöiden ja lasten harrastusten jälkeen. Vaikka tästä vähentäisi edellä pienten epäloogisuuksien takia huomioimatta jääneet omat aamu- ja iltatoimet sekä lounaisiin ja päivällisiin käytetyn ajan silloin, kun ei itse ole kokkausvuorossa, pitäisi aikaa silti jäädä melkein 40 h viikossa, eli suunnilleen 5–6 tuntia päivässä! Miksi meillä siis on jatkuva aikapula? Onko kyse myytistä, vai onko yllä olevat laskelmat tehty liian optimistisesti?

Tekemisten väliin jäävä tyhjä aika ja ”säätö”

Koska edellä mainittuja asioita ei aikatauluista johtuen voi toteuttaa kaikkia tehokkaasti yhteen putkeen, jää näiden ympärille pakostakin tyhjää aikaa, jota ei voi mitenkään järkevästi hyödyntää. Jos esimerkiksi lopettaa päivällisruokailun 17.00 ja lasten harrastukseen täytyy lähteä 17.15, jää tähän tyhmästi vartin rako, jonka suurin osa varmaankin käyttää sohvalla ”lepäämällä” ja puhelintaan näpräämällä tai jotenkin muuten puuhastelemalla jotain vaikka lasten kanssa, mutta paneutumatta kuitenkaan oikeastaan mihinkään asiaan kunnolla ja täysillä. Tällaisten aikasyöppöjen suuri määrä on varmaan yksi suurimmista kokonaisuuksista ajankäytössämme.

Ratkaisuksi jääkin miettiä omasta elämästä sellaiset tekemiset, jotka voi sijoittaa tällaisiin pieniin väleihin ja näin ollen vapauttaa lisää aikaa muualta viikosta. Itse käytän näitä pieniä ”hukkaan meneviä” aikarakoja paikasta ja tilanteesta riippuen esimerkiksi seuraaviin asioihin:

  • uutisten lukeminen
  • pienten kotitöiden tekeminen (tavaroiden järjestely, pyykkien laitto valmiiksi koneeseen, perheen aikataulujen kirjaaminen, kauppalistan laatiminen jne.)
  • lapsille ääneen lukeminen
  • lasten kanssa pianon soittaminen ja laulaminen
  • lasten kanssa lego-osien etsiminen.

Jos tällaiseen kuluu vaikkapa tunnin verran päivästä, jää jokaiseen viikkoon tämänkin jälkeen noin 30 tuntia tyhjää aikaa. Jatkuva kiire? Mitä se on?

Miten kuluu jäljelle jäävä ”ylimääräinen” aika?

Jäljelle jäävällä ajalla – yllä lasketun mukaisesti keskimäärin noin 4–5 tuntia per päivä – on nähdäkseni karkeasti jaoteltuna neljä eri käyttökohdetta:

  • Perheen yhteinen aika. Tähän lasken myös sen, jos joku lapsi/vanhempi sattuu olemaan poissa, mutta muut viettävät aikaa yhdessä.
  • Vanhemman kahdenkeskinen aika yhden lapsen kanssa.
  • Vanhempien yhteinen aika, eli ”parisuhdeaika”.
  • Oma aika, jonka voi puolestaan jakaa edelleen esimerkiksi seuraavasti:
    • harrastukset (liikunta, työväenopiston kurssit, jne.)
    • sosiaaliset kontaktit (ystävien näkeminen jne.)
    • hyvinvointi/hemmottelu (kampaajat, hieronnat jne.)
    • oleskeluaika (lukeminen, tv, somen seuraaminen jne.).

Jokaiselle edellä mainituista ryhmistä tulee mielestäni löytää aikaa viikoittain tai jopa päivittäin, jotta perhe ja kaikki sen jäsenet voivat hyvin. Yllä lasketun mukaisesti ei pitäisikään olla mahdottomuus omistaa jokaiselle näistä neljästä käyttökohteesta noin tunnin verran per päivä. Mihin ihmeessä tämä aika siis häviää, jos meillä jatkuvasti tuntuu olevan kiire eikä edellä mainituille asioille tunnu jäävän yhtään aikaa? Emme kai sentään jatkuvasti sometakaan neljää tuntia vuorokaudesta… emmehän?

Aikasyöppö?

Lopuksi

Kuten jokainen ymmärtää, perhekohtainen vaihtelu ajankäytössä on suurta. Yllä oleva onkin lähinnä jonkinlainen raami, johon voi verrata oman perheensä ajankäyttöä. Pieni vauva sitoo äitiä helposti 12 tuntia vuorokaudesta (nukkuessaan toiset 12 tuntia), mutta toisaalta yleensä tällöin säästetään kodin ulkopuolisten töiden osalta aikaa ja usein vauvan kanssa ollessaan pystyy myös puuhailemaan jotain muutakin, kuten laittamaan ruokaa vauvan ollessa kantoliinassa. Toisaalta jotkut käyttävät 2–3 tuntia arkipäivisin autossa istumiseen työmatkan tiimoilla ja jotkut toiset taas kuluttavat parikymmentäkin tuntia viikossa kuljettaen lasta jäähalleihin.

Niin tai näin, on tärkeä ymmärtää, että kyse on näissä tapauksissa kuitenkin ainakin jollain tasolla valinnasta. Vastapainoksi uskon löytyvän myös paljon perheitä, jotka käyttävät yllä mainitut tunnit perheen yhteisen (kiireettömän) metsäretkeily- tai lukemisharrastuksen parissa rennosta ja aikatauluttamattomasta ajasta nauttien. Haastankin jokaisen ruuhkavuosia elävän kirjaamaan tarkalla tasolla ylös, mihin vanhempien aika kuluu. Viikon seurannan jälkeen voi sitten pohtia, elääkö toteutuneen ajankäyttönsäkin perusteella arvojensa mukaista elämää.


Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *