Skip to content

Kuinka selätimme pyykkivuoret

Ikuiset pyykkivuoret. Nuo lapsiperheen vanhemman vitsaus. Meilläkin ne ovat joskus olleet voitolla aiheuttaen tuskaa ja hermojen menettämistä. Lopulta otimme asiasta kuitenkin henkisen selkävoiton kehittämällä pyykinpesurutiinin joka toimii.

Niin. Liekö edes olemassa lapsiperheitä, joissa kukaan ei olisi koskaan tuskaillut pyykkikasojen kanssa. Me emme ainakaan olleet tällainen tapaus, vaan välillä kaipaamamme vaatteet eivät suinkaan löytyneet viikattuina kaapeista, vaan likapyykkikorista. Lyhyesti sanottuna: vaikka pyykkiä tunnuttiin pestävän koko ajan, tuntui sitä silti olevan loputtomasti. Lisäksi liian usein tuntui siltä, että tarvittavia vaatteita oli likaisena. Lopulta totesimme kuitenkin asian vaativan uutta näkökulmaa ja tartuimme härkää sarvista.

Päätös puhtaista vaatteista

Päätimme, että tästä lähtien kaapeistamme löytyy aina kaikki tarvittavat puhtaat vaatteet. Suunnitelma kaikessa yksinkertaisuudessaan oli pestä yksi koneellinen pyykkiä joka päivä. Laittamalla koneeseen kullekin lapselle aina vähintään yhden vaatekerran (tarvittaessa sen, jota tarvittaisiin seuraavana päivänä), varmistettaisiin tarvittavien puhtaiden vaatteiden olemassaolo. Jos seuraavaksi päiväksi ei ollut akuuttia tarvetta, vaan tarvittavat vaatteet löytyivät kaapeista, saatoimme jonain päivänä pestä lakanoita ja pyyhkeitäkin.

Pesukone kävi tässä vaiheessa päivittäin.

Kuten olimme ajatelleetkin, pyykkivuori alkoi vähitellen kutistua. Viikossa se ei hävinnyt, mutta parin viikon kuluttua jouduimme jo toteamaan, ettei mitään pyykkilaatua ollut täyttä koneellista. Jouduimme siis pitämään vapaapäivän pyykinpesusta. Tässä vaiheessa olo oli lähes euforinen. Olimme ottaneet asiasta selkävoiton!

Rutiinin kehittäminen

Kun pyykkiä ei enää riittänyt päivittäiseen pesuun, aloimme pitää viikoittaisen vapaapäivän. Käytännössä huomasimme heti, että voimme antaa itsellemme sekä lauantain että sunnuntain vapaaksi pyykinpesusta. Joskus jopa perjantainkin.

Huomasimme myös, että meille paras aika pestä pyykkiä on ilta. Yleensä laitamme pyykkikoneen pyörimään lasten iltapala-aikaan, kun kaikki on saatu harrastuksista kotiin. Joskus voimme pyöräyttää koneen jo hieman aiemminkin, jolloin iltaan jää aidompaa vapaa-aikaa, kun pyykkien ripustaminen ei ole enää odottamassa viimeisenä tehtävänä ennen nukkumaanmenoa.

En edes yritä väittää, että tämän rutiinin muodostaminen olisi onnistunut kertaheitolla. Ei. Välillä unohdimme (ja unohdamme edelleen) koko asian autuaasti ja päivittäinen koneellinen jää pesemättä. Joskus taas viikon viimeiset arki-illat ovat kiireisiä, emmekä viikonloppuna viitsi tarttua asiaan. Tällöin pyykkejä saattaa kertyä koreihin melkein viikonkin verran ennen kuin niistä joku päätyy koneeseen asti. Sallimme kuitenkin nämä pienet poikkeamat rutiinista, sillä kokonaisuus toimii silti riittävällä tasolla. Jos emme jonain iltana ehdi tai muista pyykkiä pestä, olisi itsemme muistuttaminen asiasta todennäköisesti suurempi stressinaihe kuin mitä päivän pyykkikoneellisesta saatava hyöty arjen toimimiselle perheessämme olisi. Kokonaisuuden kannalta asiasta olisi siis enemmän haittaa kuin hyötyä.

Useamman pyykkikorin taktiikka

Edellisessä kappaleessa oli tarkoituksella monikko pyykkikoreista puhuessani. Totesimme nimittäin pystyvämme sujuvoittamaan pyykinpesua perustamalla erillisen korin kullekin pyykkilaadulle. On huomattavasti helpompaa erottaa värilliset ja valkoiset pyykit toisistaan jo siinä vaiheessa, kun ne laittaa pyykkikoriin. En tajua miksi emme keksineet tätä jo aiemmin, vaan kaadoimme vuosikausien ajan täyden likapyykkikorin sekalaisen sisällön lattialle vain erotellaksemme siitä koneeseen laittamamme pyykit ja nostaaksemme sitten jäljelle jääneet pyykit takaisin koriin. Ja viimeisimmän vain toistaaksemme saman seuraavana päivänä uudelleen.

Nykyisin, kun jokaiselle pyykkilaadulle on omat korinsa, riittää kun tyhjennämme korin sisällön pesukoneeseen, kun kori on täynnä. Lisäksi useamman korin taktiikka helpottaa sen arvioimista, minkä pyykkilaadun osalta tarve on kriittisin. Olisi ehkä minunkin kannattanut lukea pyykkihuoltoon liittyvä osuus kotitalouden oppikirjasta aikanaan hieman tarkemmin, niin olisimme säästyneet vuosien turhalta työltä.

Ilmainen vinkki: maamme alkoholinmyyntimonopolin edustajan liikkeistä saa haettua ilmaiseksi pahvilaatikoita, joissa heille on toimitettu viinipulloja. Nämä ovat varsin sopivan kokoisia pyykkikoreiksi, mikäli haluaa kokeilla useamman korin taktiikkaa ekologisella vaihtoehdolla. Kaappiin piilotettuina ja hieman stailattuina nuo saattavat kelvata jopa pysyväisratkaisuksi, jos haluaa vältellä useamman muovisen pyykkikorin ostamista 😉

Puhtaiden pyykkien vuorten välttäminen

Toinen meitä aiemmin häirinnyt asia oli lähes ikuiselta tuntunut puhtaiden pyykkien vuori. Kun pyykinpesun kanssa tuntui aina olevan kiire, nostettiin tämän seurauksena puhtaat pyykit narulta johonkin koriin odottamaan silittämistä ja viikkaamista, jotta märät pyykit saatiin ripustettua tilalle. Tämän kanssa tuntui aina olevan kiire, jotta asia ehdittiin tekemään ennen ruuanlaittoa, harrastuksiinlähtöä tai nukkumaanmenoa.

Uutta pyykkirutiinia kehittäessämme totesimme, että nyt tämäkin turha työ saa riittää. Päätimme, että puhtaiden pyykkien pitää aina olla viikattuna ennen kuin märät ripustetaan tilalle. Nykyisin siis silitämme ja viikkaamme puhtaat pyykit suoraan narulta kasoihin, jotka muodostamme omistajan mukaan. Tällä tavalla säästämme yhden täysin turhan välivaiheen työstä. Nämä viikatut kasat toimitetaan sitten mahdollisimman nopeasti kaappeihin. Lasten kohdalla tämä vaihe tosin siirtyy usein seuraavaan päivään johtuen rutiinimme iltapainotteisuudesta.

Mitä rutiinillamme saamme ja mistä luovumme?

Yleensä jotain saadakseen pitää myös luopua jostain. Kuten edellä varmasti tuli jo ilmi, tässä tapauksessa saamispuolella ovat erityisesti seuraavat asiat:

  • jokaisen perheenjäsenemme kaapista löytyy aina tarvittavat puhtaat vaatteet,
  • pyykinpesu ei oikeastaan ole enää minkäänlainen vaiva tai stressin aihe ja
  • kaikenlaiset pyykkikasat ovat hävinneet taloudestamme tyystin (poislukien satunnaiset lomaltapaluut, jolloin pyykkiä on hetkellisesti enemmän).

Miettiessäni puolestaan mistä olemme joutuneet rutiinimme kanssa luopumaan, tuli ensimmäisenä mieleeni iltojen vapaa-aika. Viehän pyykinpesu kuitenkin väistämättä aikaa useampana päivänä viikossa. Tarkemmin ajateltuani totesin kuitenkin, että kaikki samat pyykit on pestävä joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Mitä enemmän pyykkiä on odottamassa lajittelua, sitä enemmän koneen täyttämiseen (tai puhtaan pyykin kohdalla pyykkien kaappiin toimittamiseen) kuluu aikaa. Oikeastaan vapaa-aikamme on siis lisääntynyt. Joustavuus pyykinpesun ajankohtien välillä on tietysti jollakin tapaa vähentynyt, mutta en nyt tiedä oliko se ennen rutiinin kehittämistäkään niin joustavaa pakon edessä pestä aina koneellista ”suurimman vaatetarpeen” määräämänä. Lisäksi aiemmin oli huomattavasti useammin tilanne, että jotain pyykkiä oli ”aivan pakko” pestä, jotta seuraavista päivistä selvittiin. Nykyisin pyykkikoneellisen pesemättä jättäminen aiheuttaa hyvin harvoin mitään ongelmia, eikä viikonlopun arvokasta yhteistä vapaa-aikaa kulu enää tähän tylsään työhön. Emme siis loppujen lopuksi koe luopuneemme oikeastaan mistään.

Henkisen puolen merkitys on suurin

Lopuksi haluan vielä todeta, etten hetkeäkään usko toimintatapamme olevan ainut oikea saati täydellinen. Sen sijaan oleellisen tärkeäksi koen sen, että olemme löytäneet juuri meille sopivan rutiinin asiaan, ja tämä rutiini on tullut meille jo lähes huomaamattomaksi tavaksi. Meillä yllä kuvattu systeemi toimii riittävällä tasolla. Erityisen tärkeäksi koen sen, että olemme saaneet pyykeistä henkisen selkävoiton. Enää ne eivät vaivaa meitä, sillä tiedämme voittavamme seuraavan taistelun, vaikka rutiinini joskus syystä tahi toisesta hetkeksi katkeaisikin.

Jätä ensimmäinen kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *