Lapseni tuli tänään luokseni ja pyysi sitomaan harteilleen viitan. Tämän tehtyäni hän totesi:
– Sä et voi uskoa, että mä olen oikea supersankari.
– Kyllä mä uskon. Tiedätkö mistä tiedän sen?
– No?
– Siitä, kun saat minut hymyilemään. Oikeaa supersankaruutta ei ole pahisten tyrmääminen väkivallalla vaan se, kun saa hymyn toisen ihmisen kasvoille. Se tekee maailmasta aina vähän paremman paikan.
Niin. Supersankarin ei mielestäni tarvitse pukeutua itse. Riittää, että hän pukee hymyn toiselle ihmiselle.
Koska sinä olet viimeksi toiminut supersankarina?
