Skip to content

Mitä toivoisin isänpäiväksi?

Alkamassa on jälleen se viikko vuodesta, kun monet äidit ja lapset pohtivat mitä isä tahtoisi isänpäivänä tehdä ja mikä olisi mieluisa lahja. Siksi ajattelin jakaa omat ajatukseni aiheesta. Heti alkuun haluan kuitenkin painottaa, että nämä ovat vain minun ajatuksiani ja koska jokainen isä on ainutlaatuinen, kannattaa huomioida juuri sen teidän perheen oman isän luonne ja ajatukset isänpäivää suunniteltaessa.

Kuten monet muutkin juhlapäivät, myös isänpäivä on nykyisin omaan makuuni aivan liian kaupallinen. Minun näkökulmastani onnistunut isänpäivä ei synny hyvin valitusta kirjasta tai partavesi + deodorantti -pakkauksesta. Sen sijaan arvostan kovasti muita asioita, joita perinteiseen isänpäiväämme kuuluu.

Lasten tekemät lahjat, jotka kertovat jotain siitä miten he minut näkevät

Useimmiten isänpäivä on alkanut sillä, että muu perhe on herättänyt minut laulamalla. (Haastava tehtävä muuten, kun yleensä herään tuntikausia ennen muuta perhettä…) Laulun jälkeen olen usein saanut lapsilta heidän itse kerhossa, päiväkodissa tai koulussa tekemiä lahjoja. Arvostan näitä paljon enemmän kuin kaupasta ostettuja lahjoja. Aivan erityisesti ilahduttavat aina sellaiset lahjat, jotka kertovat tavalla tai toisella jotain siitä miten lapsi näkee minut isänä. Usein itselleni on näiden kautta avautunut myös ajatuksia siitä, miten kannattaisi ehkä muuttaa omaa toimintaansa isänä.

Jos lapset olisivat vielä kotihoidossa tai eivät enää olisi siinä iässä, että tekisivät lahjoja koulussa, arvostaisin erityisesti esimerkiksi jotain itse tehtyä lahjakorttia, joka sisältää jotain yhdessä suunniteltua tekemistä. Tämän tekemisen ei tosiaankaan tarvitse sisältää mitään kallista ulkopuolista palvelua. Kerran esimerkiksi sain (syntymäpäivälahjaksi tosin) vinon pinon lahjakortteja, jotka sisälsivät kaiken näköistä kotona tehdystä pullasta legojen rakentamiseen sekä oikeudesta kutittaa lasta siihen, että saan yrittää voittaa lapsen pelikonsolilla jalkapallossa tai lähteä yhdessä hänen kanssaan metsäretkelle. Aivan mahtavaa! Näissä yhdistyivät ihanalla tavalla se, mistä lapset ajattelevat minun pitävän ja mitä he itse toivoisivat yhdessä tehtävän. Lahjana tämä voittaa omissa silmissäni mennen tullen kaupasta ostetun paketin.

Ehkä osittain edellisestä johtuen perheessämme onkin päätetty, että vanhemmat eivät osallistu isän- ja äitienpäivälahjojen hankkimiseen esimerkiksi kaupassa käymällä. (Pieniä lapsia on toki autettu esimerkiksi kortin teossa.) Itse olenkin ollut enemmän kuin tyytyväinen tähän periaatteelliseen ratkaisuun.

Erityisen hyvä yhdessä nautittu aamiainen

Toinen perinne on ollut yhdessä nautittu astetta hienompi aamiainen, jonka muu perhe on kattanut valmiiksi osittain ennen minun herättämistäni ja viimeistellyt minun vielä makoillessa laulamisen jälkeen sängyssä (usein jonkun lapsen kanssa leikkien). Aamiaisessakin ajatus ja vaivannäkö ovat olleet itselleni se juttu. Lasten ollessa aivan pieniä tästä oli tietysti kiittäminen täysin vaimoani, mutta hiljalleen myös lapset ovat osallistuneet aamiaisen suunnitteluun ja vaatineet kattaukseen asioita, joita ovat halunneet minulle aamiaispöydässä antaa tai josta ovat ajatelleet minun pitävän. Ihanan hellyyttävää! Tässä vaiheessa päivä on siis yleensä alkanut jo varsin mukavasti ja kiireettömästi yhdessä koko perheen kesken.

Yksi esimerkki erikoisaamiaisesta. Tämä kuva tosin on kotona vietetyltä miniparisuhdelomalta, mutta isänpäivänä aamiaispöytämme näyttää usein suunnilleen samanlaiselta.

Vapaus esittää toiveita päivän suhteen

Usein olen saanut esittää toiveita paitsi siitä mitä isänpäivänä tehdään, myös isänpäivän ruoasta. Emme varmaankaan koskaan ole käyneet ulkona syömässä, vaan ruokana on useimpina vuosina ollut toiveeni mukaan kotona tehtyä lasagnea ja jälkiruoaksi hedelmäsalaattia. Viimeistään tässä vaiheessa koen jo saaneeni niin paljon, että muiden vaivaaminen nolottaa – tämä siitäkin huolimatta, että muut ovat itse halunneet nämä asiat minulle toiveitteni mukaan tarjota/järjestää.

Myös muun päivän ohjelman suhteen olen saanut esittää toiveita. Niinpä ohjelmassa on saattanut olla säätilan mukaan hiihtoa, retkeilyä, pelailua tai sitten vain loppuillasta isän ja pojan jalkapallon katselemista televisiosta. Yleensä olen kuitenkin halunnut jotain päivän mittaan puuhailla lasten kanssa. Joskus jos töissä on ollut erityisen rankkaa, olen myös toivonut päivään hieman omaa lepoaikaa, mikä sekin on aina järjestynyt.

Yksinkertaiset asiat avain onneen

Kuten elämässä muutenkin, avaimet onneen löytyvät siis omalla kohdallani isänpäivänänkin yksinkertaisista asioista. Mikään edellä mainituista ei nähdäkseni vaadi kovinkaan paljon rahaa. Aamiaisen sisältökään ei yleensä ole ollut mitään kovin kallista, vaan ihan perusaineksia, joita on vain ollut tarjolla monipuolisesti ja vaivaa nähden. Ei siis todellakaan puhuta mädistä yms. hienouksista, vaan ihan tavallisista keitetyistä kananmunista, appelsiinimehusta, valmiiksi tarjolle viipaloiduista vihanneksista jne.

Tätä kirjoittaessani alan myös väkisinkin miettiä kuinka onnekas olenkaan saatuani usein näinkin paljon asioita, vaikka paljon vähempikin riittäisi. Monista yllä mainituista asioista kun on kiittäminen vaimoani, joka jaksaa näitä organisoida ja järjestää. Ehkä minun pitäisikin näistä kirjoittamisen sijaan noudattaa periaatetta ”kel’ onni on, se onnen kätkeköön” tai vähintäänkin koputtaa puuta. Sen sijaan haluan yrittää jakaa onnea muillekin. Jos siis naiset tätä lukiessanne arvelette miehenne arvostavan yllä mainittuja asioita, soveltakaa yllä lukemaanne vapaasti. Vaatii toki hieman enemmän vaivaa kuin marketin lahjahyllyllä poikkeaminen, mutta ainakin meillä siis arvostuskin on monta kertaluokkaa korkeammalla tasolla – edes osan näistä toteutuessa.

Jätä ensimmäinen kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *