Skip to content

Rakastuminen vs. rakastaminen


Rakastuminen ja rakastaminen ovat käsitteet, jotka menevät helposti sekaisin. Siksi päätin yrittää selventää näitä käsitteitä hieman itselleni.

Alkuvaiheen rakastuminen – elimistön kemiallinen ja fyysinen reaktio

Useimmat meistä tietävät rakastumisen tunteen. Ajatusten kiertämisen yhden henkilön ympärillä, perhoset vatsassa, miten sen sitten ikinä haluaakaan kuvata ja miten sen ikinä itse sitten kokeekin. Joillain tunne on ollut voimakkaampi ja joillain toisilla tuskin huomattava. Jokin meidät on kuitenkin saanut valitsemaan kumppanimme, ja se jokin on useimmilla rakastumisen tunne, jonka luonto on luonut, jotta kaksi ihmistä saadaan alunperin yhteen.

Rakastumisen huuma kestää monien lähteiden mukaan maksimissaan pari vuotta, mutta usein vähemmänkin. Ja tällöin puhutaan nimenomaan kemiallisesta reaktiosta elimistössä. Psykologinen puoli voi kestää pitkäänkin ja tämän puolen erotteleminen elimistön fyysisten reaktioiden aikaansaamasta rakastuminen tunteesta tuntuu ainakin itsestäni nykytietämykselläni hieman vaikealta. Mutta silti jokainen varmasti tietää, miten ensihuuma ennemmin tai myöhemmin haihtuu ja arki koittaa suhteessa kuin suhteessa. Ja kyllä. Asia on tutkimusten mukaan näin, vaikka käytännössä jokainen pari taitaakin alkuvaiheessa ajatella, että ”meillä tämä kyllä kestää ikuisesti”. Tämä huuman haihtuminen on osa parisuhteen normaalia elinkaarta, eikä suinkaan itsessään merkki väärästä kumppaninvalinnasta. Lisää rakastumisesta parisuhteen vaiheena voit lukea esimerkiksi tältä Väestöliiton tuottamalta sivulta ja rakastumisen aiheuttamista (kemiallisista) reaktioista elimistössä THL:n sivuilta täältä.

Rakastaminen – kiintymystä ja pieniä tekoja

Rakastaminen puolestaan on jotain muuta kuin rakastuminen. Ehkäpä rakastaminen pitäisi erotella kahteen eri osa-alueeseen. Rakastamisen tunteeseen ja rakastamisen tekoihin.

Rakastaminen on kiintymyksen tunnetta, toisen hyväksymistä ja kiinnostusta toista kohtaan

Rakastamisesta puhutaan usein kiintymyksen tunteena. Tämä tunne kehittyy ja syvenee ajan kanssa. Joku voisi puhua yhteenkasvamisesta. Osittain tähän liittyy kyky hyväksyä toinen sellaisena kuin tämä on – hyvine ja huonoine puolineen. ”Rakastan sinua, vaikka et olekaan absoluuttisessa mielessä täydellinen, (kuten en minä tai kukaan muukaan,) ja koska silti tai juuri siksi olet minun silmissäni täydellinen.”

Tästä kiintymyksestä ja yhteenkasvamisesta seuraa myös kiinnostus toisen asioita kohtaan. Rakastaminen on siis myös välittämistä siitä, miten toisella menee ja miten hän elämänsä kokee.

Rakastaminen on pieniä tekoja

Toisaalta rakastamisen voi nähdä pieninä (ja joskus hieman suurempinakin) päivittäisinä tekoina, joita teemme jatkuvasti. Vähintäänkin kohtuullisissa määrin tahdonalaisena asiana, jonka olemassaoloon voimme itsekin vaikuttaa paremmin kuin rakastumisen tai rakastamisen tunteeseen. Yksinkertaisimmillaan rakastaminen on edelliseen kappaleeseen viitatakseni seuraavan kysymyksen kysymistä kumppanilta: ”Miten päiväsi on mennyt?” Toisaalta rakastamisen tekoja voidaan lähteä pohtimaan myös vaikkapa lasten kautta.

Kun haluat rakastaa lapsiasi, luovut ehkä omista harrastuksistasi hetkellisesti voidaksesi viettää enemmän aikaa heidän kanssaan ja kuljettaa heitä esimerkiksi heille tärkeään harrastukseen. Rankan työpäivän jälkeen vajoaisit mieluusti sohvalle, mutta lapsen anova katse saa sinut tarttumaan kirjaan ja lukemaan hänelle sadun – tai tekemään jotain muuta hänen kanssaan. Olet siis päättänyt tehdä vastoin pelkästään omasta näkökulmastasi katsottua mieluisinta vaihtoehtoa (sohvalle omiin ajatuksiin vajoaminen), koska tämä nyt valittu vaihtoehto (kirjan lukeminen tai lapsen harrastukseen kuljettaminen tms.) on lasta kohtaan tuntemasi rakkaus huomioiden sinulle vielä edellistäkin vaihtoehtoa mieluisampi.

Samalla tavalla voit valita kumppanisi kanssa. Ehkä tahdot katsoa kumppanisi kainalossa hänen mielikseen sellaisen elokuvan, jota itse et yksin haluaisi välttämättä koskaan katsoa. Ehkä haluat tehdä kotityön, jonka hän yleensä tekee, jotta hänen hetkellinen työkuormansa hieman helpottuisi. Ehkä haluat viettää koti-illan ystävien kanssa vietetyn saunaillan sijaan, jotta saisitte viettää aikaa yhdessä kumppanisi kanssa ja tällä tavoin vahvistaa suhdettanne. Tai ehkä tahdot harrastaa seksiä aikaisen nukkumaanmenon ja pitkien yöunien sijaan, koska tiedät asian olevan kumppanillesi tärkeä. Luulisin, että jokaisessa näistä valinnoissa aletaan olla lähellä sitä, mistä puhutaan silloin, kun puhutaan siitä, miten rakkaus on tahdon asia. Joskus tämän valinnan tekeminen tulee luonnostaan eikä tunnu vaativan ”tahtoa” ollenkaan. Joskus toisessa tilanteessa taas haluaisit itse taas valita toisin, mutta teet silti kumppanisi toiveen mukaan – koska tahdot tehdä niin. Tahdot rakastaa häntä. Rakastat häntä. Ja siksi haluat tehdä hänelle hyvin. Ja tämä on jotain muuta kuin rakastumisen tunne suhteen alkuvaiheessa.

Millä tavoin ja miten usein sinä muuten olet viime aikoina osoittanut kumppanillesi tahtosi rakastaa häntä?

Rakastuminen uudelleen

Parhaassa tapauksessa edellä kuvattu kyky rakastaa toista sellaisena kuin hän on, kyky avata itsensä ja ajatuksensa toiselle (sekä kyky vastaanottaa toisen ”avautuminen”) yhdessä rakkauden tekojen kanssa saa sinut rakastumaan kumppaniisi uudelleen. Ehkä jopa useita kertoja elämän aikana. Tämä eroaa jokapäiväisestä rakastamisesta ja on erilaista rakastumista kuin alkuvaiheen rakastuminen, ja ehdottomasti tavoittelemisen arvoista.

Lopuksi

Näin lopuksi täytyy tunnustaa, etten ole ihan tyytyväinen yllä kirjoittamaani tekstiin. Ehkä siis saan tästä aikaiseksi paremman version joskus tulevaisuudessa. Oleellista on mielestäni kuitenkin erottaa rakastuminen ja rakastaminen toisistaan sekä ymmärtää se, että parisuhde ja rakkaus sen mukana muuttuvat ajan mittaan.

Ja aivan kuten tämä teksti ei tänään tunnu täydelliseltä, ei parisuhdekaan voi aina tuntua täydelliseltä (vaikka se toisaalta hetkestä ”ulos” pääsemällä täydelliseltä tuntuisikin). Tätä tekstiä ei kuitenkaan kannata heittää pois, sillä säästämällä se voi toimia pohjana paremmille teksteille tulevaisuudessa ja on sellaisena arvokas. Tekstin pois heittämällä joutuisin aloittamaan seuraavalla kerralla tyhjästä ja kohtaisin todennäköisesti samanlaisia ongelmia. Ja samalla tavalla parisuhdetta ei hetkellisten vastoinkäymisten paineessa tai rakastumisen tunnetta etsiessä kannata heittää pois, sillä kaikki tähän mennessä koettu yhteinen historia toimii arvokkaana pohjana tulevaisuuden paremmalle versiolle samasta suhteesta. Hyppäämällä alkuvaiheen rakastumisen huumasta toiseen, voi pitkän päälle jäädä vaille joitain paljon arvokkaampia ja parempia kokemuksia. Kiintymyksen tunnetta, kumppanuutta ja yhdessä voitettujen vaikeuksien aikaansaamaa yhteistä helpotuksen tunnetta. Sekä sitä tunnetta, minkä vain yhteisten rakkaiden lastenlasten jouluriemu voi aiheuttaa, kun sitä seuraa hymyillen rakkaan elämänkumppaninsa kainalossa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *