Olen aiemmin kirjoittanut halausten positiivisesta vaikutuksesta niin parisuhteeseen, mielialaan kuin terveyteenkin (linkki aiempaan tekstiin). Tuossa tekstissä mainitsin, että parhaat hyödyt halaamisesta saa, kun halauksia on päivän aikana vähintään neljä kappaletta ja ne kestävät vähintään 20 sekuntia. Tätä tuskin voi pitää kovinkaan suurena panostuksena omaan ja kumppaninsa hyvinvointiin. Onhan kyse alle puolestatoista minuutista päivässä, eli alle tuhannesosasta vuorokauden ajankäytöstämme.
En tiedä mistä tuo otsikon seitsemän halausta mieleeni tupsahti. Jostain se kuitenkin joitain viikkoja sitten tuli ja on sen jälkeen noussut ajatuksiini sen verran säännöllisesti, että koin tarvetta jalostaa sen jonkinlaiseksi blogitekstiksi. Onko seitsemän halausta päivässä paljon? En tiedä. Tuo aiemmin mainittu neljä halausta ei mielestäni ole ollenkaan paljon. Kerran aamulla, toisen kerran töistä tullessa, kolmannen kerran muuten vain illan aikana ja sitten neljäs kerta ennen nukkumaanmenoa. Ei siis pitäisi tuottaa minkäänlaista ongelmaa pariskunnalle, joka elää suunnilleen samanlaisessa päivärytmissä ja käy samoihin aikoihin töissä.
Seitsemän halausta tuntuu kuitenkin tässä tapauksessa jo kohtuullisen paljon isommalta määrältä kuin neljä. Järjellä ajateltuna seitsemän halausta ei tietenkään voi olla kovin paljon. Vaikka halauksista jokainen kestäisi tuon 20 sekuntia, niin silti aikaa kuluisi vain 2 minuuttia ja 20 sekuntia. Ei siis käytännössä yhtään mitään. Käytämmehän me puhelintakin keskimäärin 76 kertaa päivässä yhteensä 145 minuutin ajan, kuten aiemmin kirjoitin. Miksi emme siis pystyisi aina kymmenen puhelinkerran jälkeen halaamaan kerran kumppaniamme ja käyttämään tähän paria prosenttia siitä ajasta, minkä olemme viettäneet puhelimemme kanssa?
Toivon olevani väärässä, mutta pelkään pahoin etten ole ainoa parisuhteessa elävä jonka elämässä tuo seitsemän halausta ei kuitenkaan läheskään aina toteudu. En ole pitänyt asiasta kirjaa, mutta arkena tuo tuntuu lähtökohtaisesti aika paljolta. Se tarkoittaisi esimerkiksi kahta halausta aamulla (herätessä ja töihin lähtiessä), yhtä töistä tullessa, paria harrastusten yhteydessä (lähtiessä ja tullessa), yhtä muuten vain illan aikana ja viimeistä nukkumaan mentäessä. Mahdotontako? Ei varmastikaan.
Tarkoitukseni ei ole saada ketään ”suorittamaan” parisuhdetta ja halauksia. Suoritamme keskimäärin varmasti jo ihan tarpeeksi elämäämme. Määrä ei myöskään ole tae laadusta, joten pelkästään halausten määrä ei varmaankaan tee ketään onnelliseksi ja terveeksi. Lukumäärät ja ajat olen siis nostanut esille enemmänkin havainnollistamaan ajankäyttöämme. Olen kuitenkin huomannut, että kiinnittämällä huomiota yhteen pieneen asiaan kerrallaan, voi elämäänsä lisätä tapoja, jotka parantavat pitkässä juoksussa omaa hyvinvointia ja parisuhdetta. Ja omasta mielestäni halaaminen on yksi helpoimmista tavoista tähän.
Loppujen lopuksi kyse on tavasta. Samalla tavalla kuin moni tarttuu nykyisin tyhjän hetken tullen automaattisesti puhelimeensa alkaakseen selata sitä vailla sen suurempaa tarkoitusta tai kaataa itselleen automaattisesti perjantai-iltana lasiin alkoholia, voi itsensä opettaa halaamaan kumppaniaan aina sopivan tilaisuuden tullen. Jonkin aikaa siihen ehkä täytyy kiinnittää erityistä huomiota, mutta parin viikon jälkeen sen huomaa olevan jo luontainen osa elämää. Ja muutaman kuukauden kuluttua siitä on tullut automaatio. Tapa, joka tekee hyvää teille molemmille ja suhteellenne.