Skip to content

Olen sika

Olen sika. Myönnän sen avoimesti. Keskustelupalstoilla yleiseksi totuudeksi kohonnut, nykyisin jo hieman humoristinenkin ”kaikki miehet ovat sikoja” -heitto pitää siis ainakin minun kohdallani paikkansa. En koe, että minulla on mitään keinoa, tai edes syytä, puolustaa itseäni tuolta väitteeltä. Sika mikä sika. Mutta. Välillä onnistun ehkä olemaan myös jotain muuta kuin pelkkä sika. Ja tämä on mielestäni asia, joka myös muiden kannattaa yrittää huomata.

En ala syntejäni tässä julkisesti perkaamaan, mutta totean silti, että olen muutaman kerran elämässäni käyttäytynyt niin sikamaisesti, että vieläkin hävettää ja nolottaa suuresti. En valitettavasti myöskään usko, että nuo kerrat ollenkaan välttämättä jäisivät edes viimeisiksi, vaikka kuinka yritänkin itseäni ihmisenä kehittää.

Sian paikka on mutalätäkössä ja tulevaisuus hämärän peitossa.

Näiden pahimpien tapausten lisäksi käyttäydyn tietysti välillä myös vähän lievemmin sikamaisesti, mutta sikamaisesti kumminkin. Epäilen myös suuresti, josko koskaan tulen pääsemään tästäkään kokonaan eroon. Olen siis sika ja todennäköisesti myös jatkossa sellaisena pysyn.

Yhtä lailla luulen, että monen muunkin miehen kohdalla tämä ”sika” -väittämä on yhtä perusteltu kuin omallakin kohdallani. Ehkä tämä on vain sitä, että en halua ajatella olevani kovin paljon muita huonompi ja siksi uskottelen itselleni muidenkin miesten olevan sikoja. En tiedä. Ehkä suurin osa maailman miehistä pystyy välttämään sikamaista käytöstä tyystin ja itse kuulun sikana vähemmistöön. Tätä jälkimmäistä näkemystä puolustaisi se, että itse näen kaikissa miehissä ympärilläni kovin paljon ei-sikamaisia piirteitä. Itse asiassa en ollenkaan pysty todistamaan valtaosaa heistä sioiksi. Ehkä he eivät siis tosiaankaan ole sikoja, vaan kuulun pieneen vähemmistöön. Koska jos he olisivat sikoja, niin pakkohan minun olisi heidät myös sikoina nähdä. Eikö?

Tietysti on myös olemassa se pieni mahdollisuus, että joku näkee minussakin jotain muuta kuin sikamaisuuteni, eikä näin ollen luokittele minua sikojen joukkoon. Ehkä onnistun piilottamaan heiltä oman sikamaisuuteni. Ja ehkä he onnistuvat vastaavasti yhtä lailla piilottamaan oman sikamaisuutensa minulta. Vieraskoreudeksi sitä kai kutsutaan?

Toisaalta yhtä lailla voi olla mahdollista sekin, että minulta jää jonkun muun sikamaisuus huomaamatta kiinnittäessäni huomioni kyseisen henkilön aivan toisarvoisiin, hyviin piirteisiin. Ehkä näkisin heissäkin sian, jos oikein yrittäisin?

Ehkäpä siis vain kiinnitänkin huomioni vääriin piirteisiin, kun yritän nähdä ympärilläni mielenkiintoisia ihmisiä omine elämäntarinoineen ja niistä kumpuavine luonteenpiirteineen ja vahvuuksineen. Ehkä ohitan heidän sikamaisuutensa huomaamattani nopeasti anteeksi antaen, koska yritän nähdä heissä sen paremman ja mielenkiintoisemman puolen. Ehkä etsivä löytää ja näkee pääsääntöisesti juuri sitä mitä haluaa.

Siltä varalta, että asia sattuisikin olemaan näin, pyydän sinulta: etsi siitä kumppanistasi niitä hyviä asioita sen sikamaisuuden tai hirviömäisyyden sijaan. Sillä kuka tietää mitä tapahtuu, jos onnistut hänet hyvänä näkemään ja sellaisena kohtelemaan. Ehkä hän muuttuukin hiljalleen siasta tai hirviöstä maailman ihanimmaksi kumppaniksi.

***

Saattaisit olla kiinnostunut myös seuraavista jutuista:

Parisuhdeharjoituksia

Miten kommunikoida paremmin parisuhteessa

2 Comments

  1. Pyydän nöyrimmin anteeksi, mutta ensin mulla alkoi suupieli nykiä ja eteenpäin lukiessa ihan rehellisesti naurattaa tämä sun teksti… 😁 kiitos illan piristyksestä! …sika tai ei, mutta varmaan ihan ok tyyppi joka tapauksessa 😊

    • Daddy Daddy

      Kiitos 😊 On aina mukava kuulla, että on tekstillään onnistunut herättämään jotain ajatuksia tai tunteita. Saat anteeksi 😉

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *