Törmäsin aikanaan mahtavaan artikkeliin, liittyen parisuhteen kanssakäymiseen. Tutkimuksen mukaan suhteen osapuolet lähettävät jatkuvasti toisilleen pieniä viestejä, joiden tarkoitus on saada kumppanin huomiota. Yhdessä pysyvät parit antavat tällaisia viestejä kohdatessaan selkeästi useammin huomionsa kumppanille, kun taas eroon päätyvät parit jättävät kumppaninsa huomiotta tai jopa kääntyvät tätä vastaan. Oman kokemukseni mukaan tässä on perää ja asiaa pystyy harjoittelemaan positiivisin seurauksin.
Asia kuuluu mielestäni sarjaan ”miksi tätä ei opetettu koulussa”. Yllä linkittämäni artikkeli on englanninkielinen, mutta suosittelen lämpimästi sen lukemista sekä siihen liittyvän videon katsomista, mikäli englanti yhtään taipuu. Tekstin luettuani aloin ainakin itse kiinnittää paljon enemmän huomiota siihen, miten reagoin kumppanini tai lasteni tullessa minulle jotain juttelemaan.
Kiteytettynä ymmärrän artikkelin viestin niin, että meistä kukin saa kumppanilta jatkuvasti päivän mittaan ”kutsuja” kanssakäymiseen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi hymyä, keskustelunavausta tai jotain pyyntöä. Oli ”kutsu” sitten mikä tahansa, sen perimmäinen viesti on, että kumppanisi haluaa huomiotasi. Mikäli keskeytät puuhasi ja kiinnität huomiosi kumppaniin, olet vastannut pyyntöön. Reaktiosi sitten kertoo vastaatko positiivisella vai negatiivisella tavalla.
Positiivisella tavalla kumppanisi ”kutsuun” vastaamalla voit lujittaa ja parantaa suhdettanne.
Otetaan käytännön esimerkki omasta elämästäni. Töistä tullessani olen väsynyt. Kerrankin sattuu olemaan vapaailta lasten harrastuksista ja niinpä istahdan nojatuoliin lukemaan harrastukseeni liittyviä keskusteluja puhelimen ruudulta. Kumppanini kävelee huoneeseen ja alkaa jutella jotain yleisluontoista siitä, mitä hänen ystävälleen on tapahtunut. Miten reagoin?
- Aiemmin luontainen reaktioni oli ärtyä. Olen väsynyt ja juuri päässyt nollaamaan aivojani minulle mieluisan asian parissa. Kumppanini ystävän kuulumiset eivät juuri tällä hetkellä kiinnosta pätkääkään. Yleensä paras mahdollinen minusta saatu reaktio oli siis neutraali murahdus, katseeni pysyessä tiukasti puhelimessa.
- Nykyisin ymmärrän, että kumppanini kaipaa huomiotani oltuaan minusta päivän erossa. Jos hän haluaisi ainoastaan käsitellä ystävänsä tilannetta, siihen olisi varmasti parempiakin juttukavereita kuin minä. Vaikka hetki ei siis olekaan häneltä optimaalisesti valittu, yritän aina muistaa nostaa katseeni ja reagoida jollain rakentavalla tavalla hänen kertomaansa.
Samanlainen esimerkki voidaan toistaa myös suhteessani lapsiin, heidän halutessa vastaavassa tilanteessa lukea, leikkiä, pelata tai vain jutella kanssani.
Käytännössä en toki aina voi tehdä juuri niin kuin muut haluavat. Minunkin on saatava joskus oma aikani, koska muuten seuraukset eivät pitkällä tähtäimellä ole hyviä. Aina voi nähdäkseni kuitenkin kieltäytyä yhdessä tekemisestä hieman murahtelua rakentavammin ja lievittää toisen torjutuksi tulemisen tunnetta esimerkiksi selittämällä tilannetta omasta näkökulmastaan ja ehdottamalla vaihtoehtoista aikaa juttelulle, leikille tms.
Myönnän myös, että minulta on kestänyt todella kauan harjoitella tätä asiaa. Varsinkin alkuun, mutta vielä nyt vuosienkin jälkeen, reaktioni oli liian usein sama vanha murahdus, kunnes aivoni ehkä ehtivät asiaan mukaan ja totesivat, että tämä on taas näitä tilanteita joissa pystyisi vaikuttamaan suhteen laatuun. Tämän tajuttuani kaivoin sitten vain paikkaussarjaa esiin ja kiinnitin huomioni kumppaniini tai lapsiini. Tarvittaessa anteeksipyynnön ja selityksen kera. Joillain ”oikea” reaktio tulee ehkä luonnostaan, mutta minulta useimmiten ei. Olen siis joutunut harjoittelemaan tätä, mutta koen sen olleen vaivan arvoista.
Parasta tässä kaikessa on mielestäni se, että näinkin pienellä arkisella asialla pystyy vaikuttamaan ihmissuhteen laatuun aivan riippumatta siitä, miten kiinnostunut toinen osapuoli muuten on suhdetta kehittämään. Olen huomannut, että jaksamalla vaihtaa huomioni omista jutuistani huomion kaipaajaan, seuraukset kahdenkeskisessä suhteessamme ovat olleet positiiviset sekä kumppanini että lasteni tapauksessa.
Joko Sinä aloit kiinnittää asiaan huomiota?