Skip to content

Ero vai onnellinen suhde?

Tänäkin vuonna meneillään olevan kesälomakauden jälkeen avioerotilastoihin muodostuu suurella todennäköisyydellä piikki. Lomalle on kenties asetettu suuria odotuksia – tai odotettu edes siedettävää yhdessäolemista – ja odotuksissa on petytty jälleen kerran. Asiaa on puitu pitkään ja nyt viimeinenkin kohta selkärangasta tuntuu katkenneen. Toinen kumppaneista on ehkä yrittänyt mielestään kaikkensa, muttei ole saanut vastakaikua yrityksilleen. Tuntuu, että intressit vain ovat liian erilaiset, eikä yhteistä säveltä enää löydy. Myös rakkaus toista kohtaan epäilyttää. Se taitaa olla hävinnyt kokonaan, ajatellaan.

”Nyt olen onnellinen” -erojutut

Näiden ajatusten seurauksena viimeinenkin toivo tuntuu kadonneen ja netistä etsitään erilaisia erojuttuja. Monet saattavat jutuissaan kertoa, että ”olisinpa tajunnut lähteä aiemmin” ja että ”lapset ovat reagoineet asiaan hyvin”. Olen jopa joskus lukenut kokonaisen kirjan, jonka sisältö koostui tällaisista ”ero on parasta mitä olen tehnyt” -jutuista. Tällaiset jutut ovat sinänsä luonnollisia, koska ihmisillä on tarve perustella itselleen miksi heidän tekemänsä ratkaisu oli se oikea.

Se mitä näissä jutuissa ei käytännössä koskaan kerrota (eikä mainittu kertaakaan kyseisessä kirjassakaan) on se, olisiko eronnut henkilö mieluummin ottanut onnellisen suhteen alkuperäisen kumppanin kanssa kuin uuden, eronjälkeisen ”hyvän elämän”. Jos siis mietit eroa, kysy itseltäsi kumpi seuraavista olisi sinulle mieluisampi vaihtoehto, jos kumpikin olisi mahdollinen:

  • hyvä ero nykyisestä kumppanista vai
  • onnellinen ja rakastava elämä nykyisen kumppanin kanssa?

Vai tuntuuko kysymys tyhmältä? Kuka oikeasti valitsisi eron, jos mahdollista olisi saada onnellinen suhde nykyiseen kumppaniin, johon kaiketi kuitenkin joskus on ollut rakastunut ja tuntenut vetoa?

Sormuksen jättäminen pöydälle – ei todellakaan aina paras vaihtoehto

Onko mitään enää tehtävissä?

Tuntui tilanne kuinka toivottomalta tahansa, kehotan kääntymään ammattilaisen puoleen. Tai mieluummin useamman, jos sinusta tuntuu, että ensimmäinen ammattilainen ei auta sinua suhteen korjaamisessa vaan ajaa ainoastaan lähemmäs eroa. (Tarvitset erittäin suurella todennäköisyydellä terapeuttia joka tapauksessa eron jälkeen, joten miksi et kokeilisi sitä jo ennen eroa.)

Vaikka kumppanisi olisi parisuhdevastaanotolle lähtemisen suhteen haluton, juttele itse tilanteesta parisuhdeammattilaiselle, joka pystyy tuomaan sinulle uusia näkökulmia asian suhteen. Kenties hän pystyy myös kertomaan toimivia vinkkejä miten kumppanin saa aktivoitua keskusteluun ja jopa lähtemään kanssasi kyseisen parisuhdeterapeutin vastaanotolle.

Muista myös, että aina on mahdollista rakentaa uusi kukoistava suhde eron partaalta. Tällaisia tapauksia on paljon, vaikka useimmiten onnellisesti päättyneet vakavatkin parisuhdekriisit jäävät perheen sisäiseksi tiedoksi, kuten Katri Manninenkin tässä hyvässä jutussaan toteaa. (Kannattaa ehdottomasti lukea, mikäli pohdit eroa.)

Ja muuten… Ennen kuin teet lopullisen päätöksen ja uskot niitä ”lapset selvisivät erosta hyvin” -juttuja, ota hetki aikaa ja lue myös tämä juttu eron pitkäaikaisvaikutuksista lapsiin sekä tämä hyvä juttu 10 syystä miksi ei kannata erota. Ja jos kumppanisi on haluton tekemään mitään suhteenne eteen, laita myös hänet lukemaan nämä jutut. Tulosta vaikka keittiön pöydälle. Luulisi häntä kuitenkin sen verran kiinnostavan lapsensa, että katsoo jutut läpi.

2 Comments

  1. Juuri näin. Suuri kiitos tästä valtavirtaa vastaan käyvästä kirjoituksesta! En kannata avioeroa muutoin kuin ihan extreme-tilanteissa. Miksi repiä kaikki (ja kaikki osapuolet) tuhannen pirstaleiksi jos on olemassa pienikin mahdollisuus… ? Sitäpaitsi lapset selviävät koska heille ei jää muuta vaihtoehtoa. Seuraamuksia tulee takuulla vaikka ne eivät heti näkyisi…

    • Daddy Daddy

      Kiitos kommentista ja positiivisesta palautteesta! Kirjoitukseni taitavat tosiaan hieman poikeata valtavirrasta, mutta uskon, että emme ole ollenkaan ainoita tällä tavalla ajattelevia. Asiasta taitaa monen olla vain hieman vaikea julkisesti kirjoittaa/keskustella loukkaamatta jotain läheistä ihmistä. Lähes kaikilla kun on nykyisin vähintäänkin joku lähisuvusta tai ystäväpiiristä eronnut, ja tämäkin kirjoittamani teksti varmasti laittaisi monet ystävyyssuhteet koetukselle. Ja mitä lasten oireisiin/seuraamuksiin tulee, niin niistähän kirjoitinkin aiemmin (linkki tekstissä). Hankalaksi asian tekee se, että suurimman osan oireista ”eron lapset” taitavat tosiaan tajuta itse vasta aikuisiällä, jos vielä silloinkaan ymmärtävät mistä on kyse.

Vastaa käyttäjälle Kirsi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *