Eilen julkaistiin YLE:llä Pekka Seppäsen kolumni 10 000 euron lentovero ja sohvalle makaamaan. Siinä Seppänen toteaa mm., että jos ilmastonmuutos otettaisiin tosissaan, ”sankariksi pitäisi julistaa se, joka makaa aamupäivät sohvalla ja kävelee sitten lähikauppaan ostamaan päiväoluensa ja palaa sitten takaisin sohvalle intoutumatta mihinkään ylimääräiseen”. Tällä hän ymmärtääkseni tarkoitti sitä, että tällöin ihminen tuottaa varsin vähän haittaa ilmastolle. Kun ei käy töissä, on myös kaikenlainen (ilmastoa tuhoava) kulutus varsin minimaalista.
Seppäsen ajatusta jatkaen vielä parempaan lopputulokseen päästäisiin mielestäni silloin, jos kyseinen ihminen oluen sijaan hakisi puolenpäivän aikaan lapsensa tarhasta tai koulusta. (Olettaen tietysti, ettei hän ole jättäytynyt lapsettomaksi ilmastosyistä.) Iltapäivän voisi sitten viettää leikkipuistoissa, lähimetsissä tai vaikka kirjastosta lainattuja kirjoja yhdessä lapsen kanssa lukien. Aikaa löytyisi todennäköisesti myös oman kasvimaan perustamiselle ja hoitamiselle.
Ehkä hallituksen kannattaisikin siis vanhempainvapaiden osalta siirtyä 6+6+6 -mallin (tms.) sijaan ympäristöystävällisyyden nimissä suoraan tasa-arvoiseen 4+4 -malliin. 4 vuotta äidille ja 4 vuotta isälle. Puolet vaikka puolipäiväisenä kummallekin, niin malli sopii hyvin yhteen puolipäiväisen viskarin ja eskarin sekä ensimmäisten koululuokkien kanssa. Ympäristö- ja lisäksi lapsiystävällistä, eikö?
Mutta kuten Seppänenkin kolumninsa lopussa toteaa: ”talous on meille tärkeämpi kuin ympäristö”… tai lapset. Esittämäni 4+4 -malli ei siis varmaankaan tule toteutumaan.
