Skip to content

Perhe-elämä on taitolaji

Perhe- ja parisuhde-elämä on parhaimmillaan ihanaa. Lähestulkoon ruusuilla tanssimista. Mutta kuten avioerotilastoistakin voimme havaita, kolikon toinen puoli onkin sitten varsin erilainen. Mediassa kolikon kummastakin puolesta puhutaan jollain tapaa paljon, mutta kuitenkin mielestäni jotenkin vähän. Klikkiotsikoita kyllä julkaistaan useita päivittäin, mutta kuinka moni oikeasti hallitsee parisuhdetaitoja? Haluan tuoda oman panokseni asiaan ajatuksillani ja ideoillani, jotta perheet, parisuhteet ja sitä kautta lapset ja koko yhteiskunta voisivat paremmin.

En edes muista koska perheasioista tuli minulle tärkeitä. Todennäköisesti ne ovat olleet sitä aina. Pienenä lapsena en tietenkään laatinut mitään listoja arvoistani, mutta silti niin kauan kuin muistan, perhe on ollut tuon listan kärkipäässä. Tekemisissäni se on näkynyt joskus paremmin ja joskus taas huonommin. Niin kuin varmasti meillä jokaisella. Murskataan siis mahdollisesti muodostuvat harhakäsitykset heti alkuunsa:

Olen kaukana täydellisestä perheenisästä!

Tämä on karu totuus, joka ei kuitenkaan estä minua pyrkimästä parempaan. Hiljalleen olen hyväksynyt sen, että elämään kuuluu parempia hetkiä ja huonompia hetkiä. Aivan kuten säätilat vaihtelevat yhtään pidemmän ajanjakson aikana. Aivan kuten reiteillemme osuu ylä- ja alamäkiä. Tai kuten maratonjuoksija törmää muuriinsa. Aivan samalla tavalla huonompia hetkiä osuu myös perhe-elämäämme. Ja vaikka matkan aikana kohtaamiimme asioihin emme aina voikaan vaikuttaa, omiin tekemisiimme voimme ainakin yrittää vaikuttaa. Yksi pieni asia kerrallaan.

Helppoa se ei kuitenkaan aina ole. Useinkaan en tiedä mikä olisi oikea tapa toimia. Usein en edes tajua, etten tiedä jotain. Ja joskus tiedän heti, etten toimi parhaalla mahdollisella tavalla, mutten onnistu toimimaan muutenkaan. Miksi näin? En tiedä.

Haluan kuitenkin koittaa tehdä perhe-elämän suhteen parhaani ja kasvattaa tietojani ja taitojani asiaan liittyen. Tahdon myös jakaa näitä asioita ja ajatuksia kaikkien teidän kanssa, jotka tänne blogiin mahdollisesti eksytte. En vielä tiedä mitä kaikkea saatte lukea, saati kuinka kauan jaksan tätä kirjoittaa. Toivon kuitenkin tänne asti päätyvistä ajatuksistani olevan iloa jollekin muullekin. Jos ei muuten, niin ainakin itseäni auttaa joskus jo pelkästään se, kun ymmärtää, ettei ole tilanteidensa kanssa yksin.

Mikäli tekstini herättävät teissä jotain ajatuksia, kuulen niistä mielelläni. Jos joskus satun oivaltamaan jotain mielestänne hyvin, on positiivinen palaute tietysti aina mukavaa. Yhtä lailla kuulen kuitenkin mielelläni, jos olen mielestänne täysin hakoteillä jonkin asian suhteen. Aivan erityisen mukavaa olisi kuulla omia kokemuksianne kulloiseenkin aiheeseen liittyen. Uskon, että näistä olisi iloa muillekin. Sana on siis vapaa!

Jätä ensimmäinen kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *