Skip to content

Kuinka nauttia ruuhkavuosista?

Elämä on tässä ja nyt, ei ”sitten kun”. Siksi haluan oppia nauttimaan elämästä elämänvaiheesta riippumatta, myös ruuhkavuosien aikana. Juuri tästä näissä kirjoituksissani on kyse.

Aluksi yksi blogini alaotsikkovaihtoehdoista oli ”kuinka selvitä ruuhkavuosista”. Ymmärsin kuitenkin jossain vaiheessa, ettei kyse saa olla vain selviämisestä. Kuten aiemmassa kirjoituksessanikin totesin, elämä on tässä ja nyt. Muulla tavalla ajateltuna elää helposti ”sitkun-elämää”.

”Sitten kun” -elämä

Pienet lapset osaavat elää hetkessä. Kun on nälkä, huudetaan ruoan perään. Kun leikitään, niin leikitään ja kun väsyttää, niin nukutaan (tai kiukutellaan väsymystä).

Jossain vaiheessa, käsitykseni mukaan kouluaikoina, hetkessä eläminen alkaa kuitenkin muuttua yhä useammin ”sitten kun” -muotoon. ”Sitten kun pääsen koulusta, alkaa elämä.” Eikö niin? Koulu nähdään rajoittavana tekijänä, jonka loputtua tapahtuu jotain ihmeellistä ja voimme alkaa oikeasti elää. Yhdistettynä aikuiseksi kasvamiseen ja lapsuudenkodin asettamien rajoitteiden purkautumiseen, lienee luonnollista, että aikuistuminen nähdään käänteentekevänä. Sitähän se onkin.

Peruskoulun jälkeen tiet täällä Suomessa haarautuvat. Jotkut valitsevat pidemmän koulutusputken, osa opiskelee muutaman vuoden ammattiin ja osa taas ei halua koulua enää nähdäkään, vaan siirtyy suoraan työvoimaksi yhteiskunnalle. Opintojaan jatkavilla ”sitten kun” -elämä jatkuu helposti samalla tavalla kuin kouluaikanakin. ”Sitten kun siirryn työelämään, tämä kituuttaminen loppuu!”

Kun tämä siirtyminen sitten jossain vaiheessa koittaa, saattavat elämän realiteetit iskeä silmille. Jos on onnekas ja on saanut täyspäiväisen työpaikan, ei vapaa-aikaa ja joustavuutta elämässä yhtäkkiä olekaan juuri yhtään. Onneksi ainakin osa nykynuorisosta tuntuu 20-30 -vuotiaina osaavan irrottautua ”sitkun” -elämästä ja yhä useammin ”elävän”. Mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa.

Ennemmin tai myöhemmin monet haluavat kuitenkin perustaa perheen. Tähän suuntaan yhteiskuntakin tuntuu ihmisiä ajavan, jotta väestön ikärakenne saataisiin yhteiskunnan tasolla kansantaloutta paremmin palvelevaksi. Ne, ketkä perheen perustamisessa onnistuvat, huomaavat elämäänsä astuneen uuden rajoitteen. Enää ei lähdetä hetken mielijohteesta viikoksi kavereiden kanssa etelän biletyskohteeseen. Myös omien rakkaiden harrastusten osalta ajankäyttö saattaa mennä täysin uuteen uskoon.

Mutta onneksi ”sitten kun lapset kasvavat, meillä on taas paremmin aikaa”. Eikö niin? Tai siis ainakin, jos ei oteta huomioon omia ikääntyviä vanhempia, jotka todennäköisesti vaativat tässä vaiheessa jo jonkinlaista huomiota ja ehkä aktiivisempaa hoitamistakin.

Pian huomaamme siis olevamme eläkeiässä. (Ei avata tässä kohtaa Pandoran lipasta ja poliittista keskustelua siitä, koska tämä eläkeikä nykyisille pikkulasten vanhemmille koittaa.) Toivottavasti olemme siis onnistuneet pitämään kaikkina edellä kuluneina vuosina itsemme terveessä kunnossa ja hyvinvoivina, jotta voimme sitten lopulta nauttia elämästä ennen kuin vanhuus iskee meihinkin ja oma aikamme lopulta koittaa. Tai voimme nauttia, olettaen siis, ettemme ole jonkun läheisen täyspäiväisiä tai lähes täyspäiväisiä hoitajia.

”Tässä ja nyt” -elämä

Miksi näinkin pitkä alustus, joka ei tunnu liittyvän otsikon aiheeseen juuri lainkaan? Siksi, että mielestäni edellä kuvatun ”sitten kun” -elämän rakenne sekä riski kyseisenlaiseen elämään tulee ymmärtää, ennen kuin voi tehdä tietoisen päätöksen elää ”tässä ja nyt” -elämää.

”Tässä ja nyt” -elämä ei itselleni tarkoita sitä, että eletään kuin viimeistä päivää. Suunnitelmallisuuden on itselläni kuljettava koko ajan mukana, jotta jonkinlainen varmuus tulevasta esimerkiksi taloudellisessa ja terveydellisessä mielessä säilyy. Tunnistan tämän toki luonnekohtaiseksi asiaksi, ja joku toisenlaisella luonteella varustettu pystyy nauttimaan tästä päivästä suunnittelematta tulevaa lainkaan.

”Tässä ja nyt” -elämä tarkoittaa minulle kuitenkin sitä, että pyrin tekemään jokaisesta päivästä mahdollisimman hyvän niillä reunaehdoilla mitä minulla on. En halua elää odottaen seuraavaa kesälomaa tai sitä, että lapset kasvavat isoiksi. Eläkeiästä puhumattakaan. Sillä tavalla jää elämä helposti elämättä.

”Tässä ja nyt” -elämä ei luonnollisestikaan tarkoita myöskään sitä, että jokainen päivä olisi täydellinen. Elämään kuuluu epätäydellisyys, joten sitä on opittava sietämään luonnollisena osana kokonaisuutta. Jos joku on oppinut sietämisen sijaan nauttimaan epätäydellisyydestä, kertokaa minullekin miten.

Mitä haluan tällä kaikella sanoa?

Kaikki edeltävä tajunnanvirta kirkastaa itselleni oikeastaan vain ja ainoastaan sitä, että tähän blogiinikin kirjailemieni asioiden ja ajatusten avulla haluan yrittää oppia nauttimaan paremmin jokaisesta päivästä. Myös silloin, kun elämä tuntuu kaatuvan päälle joka suunnalta arkivelvollisuuksien vyöryessä hyökyaallon tavoin päälle ja itse tunnen hukkuvani kaiken alle vailla mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään.

Tai vielä tarkemmin ajateltuna, haluan oppia vähentämään päälle kaatuvien asioiden määrää ja lisäämään luonnolliseksi osaksi jokapäiväistä elämää sellaisia käytäntöjä ja lisämausteita, jotka tavalla tai toisella parantavat koko perheeni elämänlaatua. Kaikesta elämässä vastaantulevasta ei mielestäni tarvitse osata nauttia ja välillä suuretkin vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Itselleni tärkeää olisi kuitenkin pitää jokainen päivä vähintäänkin siedettävänä ja pystyä illalla ajattelemaan, että tällainen mahdollinen huonompikin päivä kuuluu välillä elämään, kohauttamaan olkiani ja sulkemaan silmäni levollisena ja tietoisena siitä, että keskimäärin elämä on kuitenkin varsin mukavaa.

Edellä mainittu vaatii omalla kohdallani sitä, että elämä ei tunnu päivästä toiseen selviytymistaistelulta velvollisuuksien suhteen. Tähän liittyy tietysti monta muutakin maustetta, joista esimerkiksi itselle sopivan ammatin ja työpaikan valitsemisen ajattelin jättää käsittelemättä tässä yhteydessä kokonaan. Sen sijaan keskityn tässä blogissani perhe-elämään ja parisuhteeseen suoremmin liittyviin asioihin ja pyrin kehittämään itselleni erilaista tieteellistä ja omakohtaista tutkimustietoa hyödyntäen omaan elämääni parhaiten sopivia käytäntöjä. Täällä blogissa jaan niitä, koska toivon niistä olevan hyötyä ja iloa jollekin muullekin. Siispä, jos aihepiiri ja ajatukseni kiinnostavat, tervetuloa käymään uudemmankin kerran ja vaikka jakamaan omia ajatuksiakin kulloisenkin aiheen tiimoilta.

Jätä ensimmäinen kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *