Skip to content

Miten kommunikoida paremmin parisuhteessa?

Kommunikointi on tunnetusti vaikea laji. Tämä näyttäytyy myös parisuhteissa ja siinä, että olen viivyttänyt tämän tekstin kirjoittamista kohta kolmen kuukauden ajan. Aihe on tuntunut liian vaikealta, liian isolta, yksinkertaisesti liian mahdottomalta kirjoittaa. Asiaa ei ole helpottanut sekään, etten itse koe olevani mitenkään paras roolimalli, mitä parisuhteen sisäiseen kommunikointiin tulee. Viimein sain kuitenkin koottua itselleni huoneentaulun parisuhdekommunikointini kehittämiseksi.

Lopulta oli siis minunkin pakko tarttua härkää sarvista ja koittaa saada tämä kommunikoinnin pandoran lipas avattua. Onhan kommunikointi kuitenkin yksi suhteen kriittisimmistä tekijöistä, mitä suhteen osapuolten tyytyväisyyteen tulee. ”Huijasin” itseni kirjoittamaan tämän tekstin ajattelemalla aluksi kirjoittaa vain yhden tai kaksi yksinkertaista ohjetta kumppanin kanssa viestimiseen. Tyyliin: ”lähde näistä liikkeelle, niin teet edes jotain oikein”. Itselläni kun ainakin on hankaluuksia muuttaa tällaisissa asioissa käytöstäni ”toivottomasta” täydelliseksi hetkessä. Fokus tuppaa katoamaan ja lopulta yksikään lukemistani hyvistä käytännöistä ei asetu pysyväksi toimintatavakseni. Sen sijaan, jos olen joissakin asioissa pyrkinyt muuttamaan vain yhden, suhteellisen pienen asian kerrallaan, on muutos ollut helpompi ja pysyvämpi. Siksipä siis ajattelin lopulta lähteä samalla taktiikalla liikkeelle tämänkin elefantin kanssa. Kohta kerrallaan omaa käyttäytymistäni parantaen.

Mistä siis ajattelin lähteä liikkeelle?

1. Anna kumppanillesi kaikki huomiosi

Kirjoitin jo aikaisemmin, kuinka on tärkeätä antaa toiselle ihmiselle täysi huomio tämän yrittäessä kommunikoida kanssasi. Tämä onkin mielestäni hyvä ensimmäinen lähtökohta parisuhteen sisäiseen viestintään. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että kun kumppanisi koittaa puhua sinulle, keskeytä muu tekemisesi (kyllä, myös se Instagramin selaileminen), laita tavarat pois käsistäsi ja kiinnitä huomiosi myös katseellasi häneen.

Mitä oletan saavuttavani tällä? Vaikka en pystyisi viestinnän saralla mihinkään muuhun, mutta muistan tehdä tämän asian, olen ainakin antanut kumppanilleni huomioni ja hänen ei tarvitse miettiä, että ”huomaakohan tuo edes, että olen olemassa”.

2. Osoita kuuntelevasi

Kun olet näennäisesti antanut kaiken huomiosi suuntaamalla kehosi ja katseesi kumppaniisi kohti, toinen vaihe voisi olla sen osoittaminen, että oikeasti ymmärrät mitä hän yrittää sinulle sanoa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi toistamalla omin sanoin lyhyesti pääkohdat siitä, mitä kumppanisi on juuri sanonut. Tämä voi tietysti käydä pitkän päälle ärsyttäväksi kummallekin, joten ehkä tätä kannattaa käyttää harkiten ja pääasiassa hieman vaikeammissa asioissa.

Toinen helpompi tapa päästä melkein samaan lopputulokseen on nähdäkseni nyökkäileminen ja lyhyiden kommenttien kuten ”voi voi” kautta osoittaminen, että olet vielä mukana tarinassa. Tämän luulisi olevan ihan peruskauraa kahden ihmisen välisessä viestinnässä, mutta jostain syystä minulla on kuitenkin sellainen käsitys, että tämä tuppaa parisuhteissa usein unohtumaan. Toivottavasti olen väärässä ja tämä kommentti oli kokonaisuudessaan turha (muiden kuin itseni kohdalla).

Mitä oletan saavuttavani tällä? Kumppanini todennäköisesti ajattelee, että ”Jee, tuohan oikeasti kuuntelee minua!”.

3. Kerro itsekin säännöllisesti ajatuksistasi

Stereotyyppinen kuva parisuhdekommunikoinnista lienee se, että nainen puhuupuhuupuhuupuhuupuhuu… ja mies vaikenee sohvalla keskittyen lehteensä tai televisio-ohjelmaansa.

Jos kaksi ensimmäistä vaihetta on jo hanskassa, lienee hiljalleen aika opetella siis myös itse puhumaan. Näin insinöörinä tämä on kovin vaikeaa, ellei oikeasti ole jotain järkevää ja tärkeää sanottavaa. Suun avaaminen vain siksi, että kertoisi tyhjänpäiväisiä kuulumisia työpäivän varrelta tuntuu jotenkin turhalta energianhaaskaukselta.

Mutta. Jos alkaa miettiä isoa kuvaa, jossa kuitenkin vietän kumppanini kanssa suuren osan vuorokauden hereilläolotunneista lähes joka päivä erillään, miten voin olettaa pysyväni yhdessä pitkän päälle, jos en jaa päivän tapahtumia toiselle? Eikö tämä ”tyhjänpäiväisistä puhumattomuus” juuri johda siihen, että lopulta kumppanini ei enää tunne minua, koska hänellä ei ole mitään käryä siitä, mitä minulle päivisin tapahtuu, mitä koen ja millaiset tapahtumat muokkaavat ajatuksiani ja tunne-elämääni? Emmekö juuri tällä tavalla kasva hiljalleen erillemme?

Myönnän. Olen tässä todella todella huono, mutta äsken kirjoittamani perusteella lienee aika tarttua tämän asian muuttamiseen ihan tosissaan.

Mitä oletan saavuttavani tällä? Erilleenkasvamisen riskin pienenemisen ja meidän välisen yhteyden parantumisen.

4. Valitse asiaan sopiva tapa kommunikoida

Siinä missä päivän aikana tapahtuvaan small talkiin ja parin välisen yhteyden ylläpitämiseen työpäivän aikana sopivat myös tekstiviestit, tulisi yhtään vakavammat asiat jutella läpi kasvotusten. Kasvotusten näet myös ne sanattomat eleet, mikä tunnetusti tuo viestintään paljon lisäarvoa. Ehkä juuri tämä on osasyy siihen, että kuten aiemminkin kirjoitin, erimielisyyksien selvittely tai yhtään isompien päätösten tekeminen tekstiviestien (tms.) välityksellä on tutkitusti yhteydessä alhaisempaan parisuhdetyytyväisyyteen.

Mitä oletan saavuttavani tällä? Paremman molemminpuolisen tyytyväisyyden suhteeseen, sekä vähemmän väärintulkitsemisista johtuvia riitoja.

5. Valitse oikea aika jutella

Tämä kuuluu mielestäni hieman haastavampiin asioihin. Eli koska on oikea aika käydä mitäkin asioita läpi? Ainakin lapsiperheen ruuhkavuosien keskellä tuntuu itsestäni joskus siltä, että sopivaa aikaa ja paikkaa astetta vakavammille keskusteluille on täysin mahdotonta löytää. Sen harvan kerran, kun satumme olemaan kumppanini kanssa samaan aikaan samassa paikassa siten, että lapset ovat muualla tai varmasti nukkumassa, kummankaan vireystila harvemmin tuntuu tukevan syvällistä tai astetta vakavampaa keskustelua. Ja jos joskus tällainen tilaisuus siunaantuu, haluaisi sen mielellään käyttää johonkin muuhun kuin potentiaalisesti vaikeasta asiasta väittelyyn tai jopa riitelyyn.

Tosiasia kuitenkin on, että vaikeatkin asiat on käytävä joskus läpi. Ja mitä nopeammin, sen parempi koko perheen kannalta. Ehkä on siis vain hyväksyttävä se tosiasia, että täydellisiä tai edes todella hyviä hetkiä vaikeiden asioiden läpikäyntiin tulee todella harvoin. Siksi kannattaa hoitaa asiat pois alta mahdollisimman nopeasti, kuitenkin niin, että kumpikin osapuoli on jotakuinkin neutraalissa tilassa (ei siis valmiiksi hermostunut tai vielä normaalia paljon väsyneempi).

Vaikeiden asioiden lisäksi kannattaa miettiä myös helpompien asioiden juttelemiseen sopiva hetki. Tästä kirjoitin jo ykköskohdassa linkkaamassani tekstissä. Eli vaikka työpäivän jälkeen toisen tullessa kotiin olisi kuinka suuri tarve puhua, voi toisella olla yhtä suuri tarve hengähtää hetki jonkin oman asian parissa hiljaisuudessa. Tällöin kannattaa yrittää löytää jonkinlainen kompromissi siihen, milloin on sopivin hetki kokonaisuuden kannalta tehdä mitäkin.

Mitä oletan saavuttavani tällä? Vähemmän riitoja ja turhaa mielipahaa. Tyytyväisemmän kumppanin.

6. Kerro omista tunteistasi – älä syytä kumppaniasi

”Aina sinä…” STOP! Ei näin. Kun tiedät mitkä asiat kannattaa hoitaa puhumalla ja opettelet (kohdan 3 mukaisesti) puhumaan parisuhteessa, opettele samalla vaivalla kertomaan omista tunteistasi sen sijaan, että käyttäisit energiasi siihen, mitä kumppanisi on (taas) tehnyt mielestäsi väärin. On huomattava ero siinä, sanooko vaikkapa riidan aikana:

  • ”… ja sä et koskaan järjestä aikaa olla yhdessä!” vai
  • ”Lisäksi musta tuntuu pahalta, kun rakastan sinua ja musta tuntuu, ettemme oikein koskaan ehdi viettää aikaa kahdestaan.”

Ensimmäinen vaihtoehto asettaa kuulijan luontaisesti ”taistele tai pakene” -moodiin, kun taas jälkimmäisen vaihtoehdon kuulemisesta saattaa jopa herätä halu auttaa puhujaa.

Ymmärrän toki, että joskus jos tämä keskustelu on käyty lukemattomia kertoja eikä mikään silti ole muuttunut, voi olla vaikea kommentoida asiaa enää rakentavasti. Silloin kannattaakin ehkä etsiä muita lähestymistapoja asiaan, eikä kuvitella, että saman asian toistaminen toisi vielä joku kerta erilaisen lopputuloksen.

Mitä oletan saavuttavani tällä? Hedelmällisemmät keskustelut ja viestini paremman läpimenon, kun kumppanini ei asetu niin herkästi puolustuskannalle.

7. Muista sanattomat viestisi

Vanhan sanonnan mukaan kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Niin myös toisen ihmisen kanssa jutellessa. Listaan seuraavassa muutamia sanattomia viestejä ja mitä niillä kumppanillesi viestit. Paitsi että kannattaa kiinnittää huomiota omaan sanattomaan viestimiseeen, kannattaa myös huomata miten kumppanisi (usein tiedostamattaan) reagoi sanomisiisi. Tätä kautta voit muokata/täydentää viestiäsi esimerkiksi kriisin välttääksesi tai sanomaa tehostaaksesi.

  • Katsekontaktin puute
    • ”ei kiinnosta”
    • ”hävettää”
    • ”tästä on vaikea puhua”
  • Käsivarret ristissä rinnan päällä
    • ”olen sulkeutunut”
    • ”olen puolustuskannalla”
  • Äänen kohottaminen
    • ”tunteeni ottavat vallan”
    • ”minua ei kuulla”
    • ”minua ei ymmärretä”
  • Keskustelukumppanista pois kääntyminen / poispäin kääntyneenä oleminen
    • ”ei kiinnosta”
    • ”olen sulkeutunut”

Näiden lisäksi tulee luonnollisesti huomioida kasvojen ilmeet ja pienet nyökkäykset tai päänpudistukset. Nämä ovat tehokkaita tapoja viestiä ilman sanoja.

Mitä oletan saavuttavani tällä? Paremman kyvyn muuttaa/tehostaa viestini sävyä kumppanini kulloisenkin reaktion mukaan. Lisäksi omiin reaktioihini vaikuttamalla tyytyväisemmän kumppanin.

8. Jos valitsemasi kommunikointitapa ei toimi, yritä jotain muuta

Palataan kohdan 6. loppuun. Jos olet ”miljoona kertaa” huomauttanut kumppanillesi, ensin nätimmin ja lopulta jo lähes itkupotkuraivareilla, että kaipaisit enemmän kahdenkeskeistä aikaa, eikä mikään vieläkään muutu, on varmaan parempi vaihtaa keinoa. Se, mikä toinen keino voisi olla, riippuu tietysti paljon asiayhteydestä ja on jo erillisen kirjoituksen paikka.

Tähän liittyy myös se, että joskus meillä ihmisillä on tapana olettaa hieman liian paljon. Itsekin tunnistan sen, että kun olen miettinyt ja väännellyt ja käännellyt jotain asiaa tarpeeksi kauan päässäni, oletan sen olevan tiedossa ja itsestään selvää myös kumppanilleni. Kuitenkin todellisuudessa voi olla, että olen maininnut asiasta hänelle vain ohimennen jossain sivulauseessa. Ei siis koskaan pidä olettaa, että ”kyllähän sinun pitäisi” asia tietää tai tajuta (lukemattomista vihjailuistani). Suora puhe toimii paremmin.

Jos lopputulos ei siis tähän mennessä ole ollut toivomasi eikä viesti tunnu menevän perille, kokeile jotain muuta.

Mitä oletan saavuttavani tällä? Toivottavasti vältän turhan mielipahan (sekä muutaman riidan), joka aiheutuu pään hakkaamisesta seinään.

Jätä ensimmäinen kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *