Skip to content

Miksi avioliitot päättyvät eroon?

Olen pitkään ollut kiinnostunut siitä, miksi jotkut avioliitot kestävät ja toiset eivät. Niinpä halusin tehdä hieman tutkimusta avioerojen syistä. Keskityn tässä kirjoituksessa erityisesti listaamaan tutkimuksista ilmikäyneitä parisuhteen yleisiä ongelmia, jotka voivat lopulta johtaa eroon. Hahmottelin asiasta myös ryhmitellyn/vaiheittaisen kuvauksen, jotta ymmärtäisin mihin asioihin kunkin kannattaa omassa parisuhteessaan kiinnittää huomiota. Seuraavaksi on sitten suunnitelmissani perehtyä näihin potentiaalisiin ongelmakohtiin tarkemmin, jotta tietäisin miten jokaisen kannattaa omassa suhteessaan toimia nämä sudenkuopat välttääkseen.

Lienee syytä aloittaa tämä kirjoitus varoituksella. Teksti on suhteellisen pitkä. Ota siis hyvä asento ja varaa viereesi vaikkapa kupillinen mieluisaa juotavaa. Lienee parempi mainita jo tässä vaiheessa myös se, että vaikka kirjoitus perustuukin tekemääni tutkimustyöhön ja tieteellisiin tutkimuksiinkin, ei tämä kirjoitus itsessään täytä tieteellisen tutkimuksen kriteereitä. Tästäkin huolimatta uskon tekstin herättävän lukijassa ajatuksia siitä, millaisiin potentiaalisiin ongelmiin kunkin parisuhde voi kompastua.

Mitä tuli tehtyä?

Löysin vihdoin arjen keskellä voimia käydä läpi erilaisia netistä löytämiäni listoja ja tutkimuksia avioerojen syihin liittyen. Valitsin näistä 10 kappaletta lähempään tarkasteluun. Tarkastelussa ryhmittelin eron syiksi mainittuja asioita mielestäni loogisiin kokonaisuuksiin. Tämän jälkeen hahmottelin syy-seuraussuhteita ja riippuvuuksia paperille. Lopputuloksena päädyin seuraavanlaiseen kuvaan, jonka jokaisesta laatikosta löytyy jokin tutkimuksissa eron syyksi mainittu asia.

Tiedostan vallan mainiosti, että tällaisen kuvan piirtäminen on aina riski. Asiat ovat monimutkaisia ja niiden yksinkertaistaminen tai mallintaminen hävittää aina jotain oleellistakin tietoa. Siksi tätäkään kuvaa ei tule tulkita mustavalkoisesti, vaan ymmärtää, että esimerkiksi päihdeongelma voi kehittyä myös myöhemmin suhteen aikana ilman merkkiä suhteen alkuvaiheessa, tai että uskottomuus ei välttämättä ole aina seuraus ongelmista suhteessa, vaan se voi olla myös hetken hairahdus, vaikka kaikki olisi suhteessa hyvin.

Uskon kuitenkin, että tällainen esitys voi auttaa hahmottamaan suhteessa tapahtuvien ikävämpien asioiden syy-seuraussuhteita. Erityisesti koen tämän auttavan minua pitämään mielessäni asioita, joihin omassa suhteessa kannattaa kiinnittää huomiota ennen suurempien ongelmien puhkeamista. Seuraavassa olen avannut kuvaa ja siihen liittyviä ajatuksiani vaihe vaiheelta.

Mitkä asiat johtavat eroon – suhteen alusta viimeiseen niittiin

Tutkimuksia ja listoja läpikäydessäni kiinnitin huomiota siihen, miten eron syiksi mainitaan usein asioita, jotka ovat mielestäni ennemminkin seurauksia pohjalla olevista ongelmista. Päädyinkin listaa (avioerojen syistä) tutkiessani jakamaan syyt neljään eri ”vaiheeseen” sen mukaan, missä vaiheessa suhdetta, tai oikeammin ehkä ongelman kehittymistä, niihin voisi kiinnittää huomiota asian korjaamiseksi.

Yllä esittämäni kuvan mukaisesti nämä neljä vaihetta ovat:

  • suhteen tausta,
  • ongelmien syyt,
  • ongelmien seuraukset sekä
  • ”lopulliset” seuraukset.

Suhteen taustalla on erilaisia eron syiksi mainittuja asioita, jotka juontuvat joko yksilöön tai suhteen käynnistämiseen. Näihin tulisikin kiinnittää huomiota heti suhteen alussa, jo ennen lopullista sitoutumista.

Varsinaiset ongelmien syyt puolestaan ovat asioita, jotka vaativat suhteen alusta loppuun jatkuvaa huomiota ja työstämistä. Mikäli näissä asioissa havaitsee ongelmia, tulee niihin nähdäkseni puuttua välittömästi, jotta ongelmien seuraukset eivät pääse aiheuttamaan suurempaa tuhoa suhteelle. Jos jo suhteen alkuvaiheessa havaitsee näissä asioissa ongelmia, joiden korjaaminen vaikuttaa ylitsepääsemättömältä, tulee kriittisesti arvioida suhteen onnistumisen mahdollisuuksia.

Seuraukset saatetaan usein mainita eron syinä. Ensimmäinen ajatus itselläni on tässä vaiheessa kuitenkin se, että näiden asioiden juuret ovat monessa tapauksessa edelliseen vaiheeseen luokittelemieni asioiden takana. Täten kolmannen vaiheen asiat ovat nimenomaan seurauksia ongelmista, eivätkä varsinaisia syitä erolle. Nämä seuraukset ovat nähdäkseni myös asioita, jotka ovat vielä korjattavissa asiaan tarttumalla. Ripeästi toimimalla nämä eivät pääse aiheuttamaan lopullista tuhoa suhteeseen.

”Lopullisilla” seurauksilla tarkoitan asioita, jotka ovat kyllä paikattavissa mikäli molemminpuolista tahtoa löytyy, mutta jotka jättävät suhteeseen ikuisen arven. Tähän asti asioita ei tulisi koskaan päästää.

Kerron seuraavaksi ajatuksiani eri vaiheista ja niihin liittyvistä (eron syiksi mainituista) asioista.

Suhteen tausta

Suhteen perusta koostuu ymmärrykseni mukaan suhteen osapuolten henkilökohtaisista persoonista ja ominaisuuksista sekä näiden yhteensopivuudesta toistensa kanssa. Lisäksi asiaan vaikuttavat suhteen ulkopuolisista henkilöistä osapuolten perheet ja ystävät.

Yksilöön liittyvät ongelmat

Usein kuulee toistettavan, että ihmisen pitää ensin olla sinut itsensä kanssa, ennen kuin voi solmia toimivan parisuhteen. Parisuhteella ei siis voi paikata omia ongelmiaan. Lukemistani tutkimuksista ei voi suoraan todeta onko näin, mutta eron syinä yksilöön liittämäni ongelmat nousevat usein esiin.

Yksilöön liittyviksi ongelmiksi hahmotan paitsi erilaiset mielenterveydelliset ja käyttäytymiseen liittyvät ongelmat (esim. väkivalta ja riippuvuudet), myös useammassa lukemassani artikkelissa esille nousseet epärealistiset odotukset / kuvitelmat. Jälkimmäisten kohdalla yksilö ymmärtääkseni olettaa elämän olevan kuin suoraan satukirjasta, eikä hyväksy tai siedä sitä, että loppujen lopuksi elämä on suurilta osalta arkista taaperrusta ylä- ja alamäkineen. Myös siinä täydellisessä parisuhteessa.

Osa yksilöön liittyvistä ongelmista voi olla nähtävissä jo ensimmäisten viikkojen, kuukausien tai vuosien sisällä tutustumisesta. Kuitenkin vastaavanlaisia ongelmia saattaa syntyä myös myöhemmin suhteen aikana, esimerkiksi teknologian kehittymisen seurauksena. Tyyppiesimerkki tällaisesta ongelmasta on sosiaalinen media ja älylaitteiden käyttö ylipäätään. Ilmiö on tuore, mutta jo nyt on nähtävissä, että kyseessä on erittäin suuri ongelma parisuhteille. Onko teillä siis jo yhteiset pelisäännöt tietoteknisten laitteiden käytölle ja oletko varma, ettei kumppanisi koe esimerkiksi sinun matkapuhelimen käyttösi häiritsevän suhdettanne?

Yhteistä kaikille yksilöön liittyville ongelmille on nähdäkseni se, että avaimet ongelman ratkaisuun ovat pääasiassa yhden osapuolen käsissä. Et voi pakottaa kumppania paranemaan vaikkapa alkoholismista tai romuttamaan omaa prinsessapilvilinnaansa, mikäli häneltä ei omaa tahtoa siihen löydy tai hän ei itse tunnista ongelmaa. Tällöin sinun arvioitavaksesi jää se, onko ongelman mittakaava sellainen, että sen kanssa pystyy elämään.

Erään tutkimuksen mukaan noin 20 %:iin eroista vaikuttivat tällaiset erilaiset yksilön käyttäytymiseen liittämäni ongelmat. Toki tässä vaiheessa on hyvä ymmärtää, että tutkimuksissa tämä on voitu nostaa esille vain toisen osapuolen toimesta, eikä eroa ulkopuolelta tarkastelleen henkilön neutraalina huomiona. Erotilanteissahan on helppo syyttää kumppania sellaisistakin asioista, joita joku kolmas henkilö ei välttämättä näkisi suurena ongelmana. Niin tai näin, kyseisessä tilanteessa asia on kuitenkin ongelmaksi koettu ja siten se on suhdetta häirinnyt niin paljon, että se on tutkittaessa esille nostettu.

Suhteen ulkopuolisten ihmisten vaikutus

Suhteeseen liittyy käytännössä aina suhteessa olevien ihmisten lähipiirin mukanaan tuoma vaikutus. Tällä tarkoitan ennen kaikkea suhteen osapuolten vanhempia ja muuta lapsuudenperhettä sekä olemassaolevaa ystäväpiiriä. Tätä kirjoittaessa tajuan, että listaan olisi varmaan syytä lisätä ex-kumppanitkin. Tutkimuksissa nämä eivät kuitenkaan nousseet esille, johtuen ehkä siitä, että pidempään avioliittoon päädyttäessä mahdolliset kyseisiin henkilöihin liittyvät ongelmat on varmaan pääsääntöisesti jo ehditty ratkaista tavalla tai toisella. Niinpä olettaisin ex-kumppanien aiheuttamien ongelmien ajoittuvan pääsääntöisesti suhteen alkuvaiheeseen.

Vanhempien vaikutus heijastuu suhteeseen ymmärtääkseni pääasiallisesti kahdella tavalla:

  • suhteeseen aiheutuvat ongelmat, mikäli vanhemmat eivät hyväksy suhdetta ja
  • ongelmat, mikäli toinen pariskunnan osapuolista ei ole onnistunut riittävästi katkaisemaan napanuoraansa vanhempiinsa ja vanhemmat tunkeutuvat vaikuttamaan liikaa suhteensisäisiin asioihin, mukaanlukien pariskunnan yhteiseen kotiin liittyvät asiat.

On ihmeellistä, ettei erityisesti jälkimmäistä asiaa tunnuta juurikaan käsiteltävän esimerkiksi mediassa. Olettaisin tämän kuitenkin olevan suhteellisen yleinen haaste parisuhteissa, joten jonkinlainen julkisuudessa esitetty keinovalikoima asiantilan parantamiseksi tarvittaessa olisi varmasti paikallaan suurelle yleisölle.

Ystäväpiirin osalta olettaisin niin ikään ongelmien parisuhteeseen muodostuvan kahta kautta:

  • ensinnäkin voi olla, ettei ystäväpiiri hyväksy kumppania, tai tule tämän kanssa ollenkaan toimeen tai
  • toisaalta voi olla, että ystäväpiiri vie kumppanin mielestä liikaa ihmisen aikaa tai johtaa tätä epätoivotuille teille.

Oli asia kummin vain, paljastuu tämä todennäköisesti suurimmassa osassa tapauksia jo suhteen alkuvaiheessa, jolloin arvioitavaksi jää pystyvätkö suhteen osapuolet elämään tämän mahdollisen ongelman kanssa.

Hiljaa hyvä tulee, eli liian hätäinen alku

Vanhan sanonnan mukaan sotaan ei kannata lähteä soitellen. Yhtä lailla parisuhteen käynnistämisvaiheeseen kannattaa käyttää oma aikansa, jotta varmistetaan yhteensopivuus kumppanin kanssa pitkällä aikavälillä.

Eräässä lukemassani kirjassa (M. Scott Peckin kirja Rakkauden Psykologia) erotettiin rakastuminen ja rakastaminen toisistaan. Jokainen varmaankin tietää alkuvaiheen rakastumisen tunteen. Tämä on kuitenkin ohimenevä tila, kun taas rakastaminen on Peckin mukaan tekoja ja toimintaa eikä niinkään tunnetta (mielenkiintoinen ja varmasti ajatuksia herättävä näkökulma muuten). Luulisinkin siis, että mikäli suhteen ensivuosina ei päästä siirtymään rakastumisen vaiheesta rakkautta kuvaaviin tekoihin ja toimintaan, mutta sitoudutaan esimerkiksi avioliiton muodossa kuitenkin suhteeseen pysyvästi, voi myöhemmin tuntua mahdollisesti erottaessa, että tuli alunperinkin valittua väärin.

Näkisin tähän kohtaan liittyvän myös sen, että varmistetaan yhteinen arvopohja ja elämän suunta yhdessä kumppanin kanssa. Mikäli toinen haluaa seikkailla ympäri maailmaa ja toinen elää elämänsä rauhallisella maatilalla eläimiä hoitaen, voi yhteiselämä ymmärrettävästi muodostua varsin hankalaksi.

Eli: eroriskin minimoimiseksi suhteeseen ei kannattaisi sitoutua suinpäin, vaan antaa asioille aikaa kehittyä vahvan pohjan luomiseksi. Tämä antaa aikaa myös edellämainittujen mahdollisten kumppanin henkilökohtaisten ongelmien tunnistamiseen ja perhe- sekä ystäväkuvioiden toimivuuden arviointiin ja niihin liittyvien toimintatapojen muodostamiseen.

Ongelmien varsinaiset syyt

On aika siirtyä suhteen taustatekijöistä varsinaisiin eroon mahdollisesti johtaviin syihin. Nämä jaoin mielessäni kahteen luokkaan, jotka ovat:

  • tiiminä toimiminen ja
  • parisuhteesta huolehtiminen.

Lisäksi edellisessä vaiheessa mainituista asioista yksilöön liittyvät ongelmat sekä haasteet suhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa saattavat nostaa päätään myös myöhemmin suhteen kuluessa, esimerkiksi liiaksi elämään tunkeutuvien appivanhempien tai ylenpalttisen sosiaalisen median käytön muodossa.

Tiiminä toimiminen

Monet eron syinä mainitut asiat tuovat minulle mieleen tiimin johtamiseen liittyviä asioita. Kiteytettynä voisi todeta kyse olevan siitä, ettei pystytä muodostamaan yhteisiä toimintaperiaatteita tai tahtotilaa.

Lähdetään perkaamaan asiaa yhteisistä arvoista ja tavoitteista, jotka mainitsin jo edellä suhteen taustatekijöiden yhteydessä. Mikäli yhteinen arvopohja ja näkemys tulevasta yhteiselämästä puuttuu, on ymmärrettävä, että suhde on alttiimpi konflikteille. Jos sen sijaan kumpikin omaa yhteisen näkemyksen siitä, mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä ja millaista elämä nyt ja tulevaisuudessa pääpiirteittäin voisi olla, on suhteessa varmasti yksi riski vähemmän. Tämä ei tarkoita, etteikö aina voisi tulla yllätyksiä ja sellaisiakin tilanteita, joita kumpikaan ei etukäteen osannut kuvitella. Mutta silti on varmasti helpompaa elää, jos kumpikin on reissuhenkinen tai vastaavasti haaveilee rauhallisesta elämästä maatilalle, kuin että toisen haaveena on reissailu ja toisen haaveena ainainen kotona olo.

Jotta kumppanin kanssa ylipäätään onnistuisi muodostamaan yhteisen kuvan siitä, millaista elämää halutaan elää, tulee pystyä jonkinlaiseen kommunikointiin. Kommunikointi nouseekin oman ymmärrykseni mukaan ehkäpä tärkeimmäksi yksittäiseksi osa-alueeksi parisuhteessa.

Työelämässä joku on joskus todennut, ettei ole nähnyt epäonnistunutta projektia, jossa viestintä olisi onnistunut. Uskoisin onnistuneen viestinnän johtavan myös parisuhteessa varsin pitkälle. Ainakin näen sillä suoran vaikutuksen kaikkiin seuraaviin asioihin. Ennen niihin siirtymistä haluan kuitenkin vielä todeta, etten usko olevan yhtä oikeata tapaa viestiä. Kuten kaikessa muussakin, kunkin parin on löydettävä se oma tapansa saattaa tunteensa ja asiansa toisen tiedoksi ja sitä kautta muodostaa asioista yhteiset näkemykset, jotka tyydyttävät kumpaakin osapuolta.

Jos asioiden selvittely jotenkin kommunikoimalla ei suju, on tästä helposti seurauksena se, että jompikumpi tuntee olonsa epätasa-arvoiseksi suhteessa. Usein tämä liittyy esimerkiksi kotitöiden määrään, lastenhoitoon, käytettävissä olevaan rahamäärään tai yleiseen menemisen ja tulemisen vapauteen. Lienee selvää, että jos toinen osapuoli tulee ja menee miten haluaa ja toinen kituuttaa kotona minimibudjetilla kaikki kotityöt hoitaen, alkaa jälkimmäinen helposti ajatella negatiivisia asioita tilanteeseen ja suhteeseen liittyen. Toisaalta on huomioitava, ettei tällaisessa tilanteessa voi aina syyttää lähtökohtaisesti sitä vapaampaa osapuolta. Myös kärsivän osapuolen on osattava rakentavasti ilmaista tarpeensa ja saattaa oma viestinsä tasa-arvoisemman tilanteen kaipuusta kumppanin ymmärrykseen.

Edellä oleva liittyy tietysti vahvasti parisuhteen työnjakoon. Jos tästä on onnistuttu sopimaan ja kumpikin pystyy hoitamaan oman osansa, oli se sitten rahan tuominen talouteen tai päävastuu lastenhoidosta tai ”puolet kaikesta” periaatteella toteutettu työnjako, ihmettelen suuresti, jos toinen ei ainakin hieman arvosta kumppania. Toki arvostus kumpuaa paljon myös muista asioista kuin suorittamisesta. Ainakin itselläni tähän vaikuttavat esimerkiksi sellaiset asiat kuin arvot (käsiteltiin jo edellä), ajatusmaailma ja vaikkapa taitavuus jossain ”ei-suoritettavassa” asiassa.

Tässä kohtaa rupean väkisinkin miettimään, miten kumppanini kokee minun arvostavan häntä. Osaanko välittää ajatukseni ja arvostukseni hänelle oikein ja riittävästi, vai nostanko esille aina vain ne negatiiviset asiat? Saamme siis jälleen linkin edellä käsiteltyyn pariskunnan väliseen kommunikointiin, joka tosiaan näyttää olevan monen asian keskiössä.

Arvostuksen puutteeseen näkisin liittyvän vahvasti toisen erojen syyksi mainitun puutteen, eli henkisen tuen puutteen. Äkkiseltään näen nämä kaksi asiaa ainakin jossain tilanteessa jopa lähes samaksi asiaksi. Jos arvostat kumppania ja onnistut viestimään tämän hänelle, eikö se oikeastaan ole samalla jo henkistä tukeakin? Toinen kokee tällöin, että hänen tekemisillään ja elämällään on sinunkin näkökulmasta tarkoitus ja haluat hänen onnistuvan. Ehkä nämä siis voisivat olla kuvassanikin samassa laatikossa?

Raha ja talousvaikeudet toistuvat useissa läpikäymissäni tutkimuksissa ja listauksissa eron syinä. Sain kuitenkin sellaisen vaikutelman, että rahan puute on lopulta varsin pieni syy eroihin. Sitä ei tietenkään käy kiistäminen, etteikö tiukka taloustilanne helposti kiristäisi yleistä ilmapiiriä, mutta ehkä muut ongelmat suhteessa johtavat ennemmin rahasta riitelyyn, kuin raha-asiat johtavat ongelmiin suhteessa kokonaisuudessaan (mikäli suhde on muuten kunnossa).

Viimeisenä ”tiiminä toimimisen” kategoriaan luokittelemanani asiana on sitoutumisen puute, joka mielestäni vetää tietyllä tapaa yhteen kaikki edellä mainitut tämän kategorian asiat. Jos ei ole suhteeseen sitoutunut, se näkyy helposti niin erilaisina tavoitteina, haluttomuutena kommunikoida kuin tasa-arvon ja arvostuksenkin puutteenakin. Sitoutuminen puolestaan näkyy ainakin omasta mielestäni haluna panostaa edellä mainittuihin asioihin myös silloin, kun joutuu hetkellisesti antamaan suhteelle enemmän kuin itse siltä saa.

Parisuhteesta huolehtiminen

Jos edellä kerrottu sai parisuhteen tuntumaan tylsältä suorittamiselta tai jopa työnteolta, nyt päästään hiljalleen siihen osaan, joka erottaa parisuhteen ystävyyssuhteista ja työtiimeistä.

Harva asia pysyy hyvässä kunnossa, jos sitä ei hoida. Oli sitten kyse metsästä, autosta, puutarhasta, talosta tai kengistä, kaikki ne tarvitsevat säännöllistä huolenpitoa säilyäkseen hyvinä vuodesta toiseen. Parisuhde ei tee tässä asiassa poikkeusta, pikemminkin päinvastoin. Suhde vaatii vieläkin enemmän hoitamista kuin edelliset asiat, koskapa suhdetta kuluttaa ja häiritsee jatkuvasti suurempi määrä asioita kuin mitään edellä mainituista. Siinä missä auto seisoo suurimman osan ajasta paikallaan, ainoastaan sateiden ja auringonpaisteen mahdollisesti vaikuttaessa siihen, parisuhteen osapuoliin kohdistuu jatkuvasti erilaisia ärsykkeitä, jotka muovaavat suhteen osapuolten mieliä. Mikäli suhdetta ei hoideta ja yhteisiä asioita tietoisesti vahvisteta säännöllisesti, onko ihme jos lopulta joudutaan toteamaan, että on ”kasvettu erilleen”?

Jotta suhdetta voidaan hoitaa, vaaditaan luonnollisesti yhteistä aikaa. Jokainen esimerkiksi lapsiperheen elämää elänyt tietää, ettei yhteinen aika ole itsestäänselvyys. Niinpä sen järjestämiseen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Viime kädessä kyse on priorisoinnista. Onko televisio-ohjelma kumppania tärkeämpi? Voiko joskus tinkiä tunnin yöunista, jos sillä saa hellän hetken kumppanin kanssa? Kumpi antaa enemmän energiaa?

Kannattaa myös muistaa, ettei yhteisen ajan tarvitse aina olla mitään sen ihmeellisempää, vaan pikemminkin ehkä päinvastoin. Mikäli yhteistä aikaa on harvoin, kohdistuu siihen helposti turhan suuria odotuksia. Ja juuri suuret odotukset tuottavat helposti suurempia pettymyksiä, kuin mihin itse tapahtumat antaisivat aihetta.

Mutta. Toki niitä hieman ihmeellisempiäkin hetkiä suurin osa meistä kaipaa. Ja mikä olisi ihmeellisempää kuin seksi oman kumppanin kanssa. Onhan monien mielestä varmasti yksi suurimmista, ellei suurin, parisuhteen muista suhteista erottava tekijä juuri seksielämä. Toki tässäkin asiassa kaikki ovat erilaisia ja joidenkin suhteiden osapuolet kaipaavat enemmän seksiä kuin toiset, mutta yhtä kaikki tästäkin asiasta tulisi pystyä muodostamaan ja toteuttamaan kumpaakin suhteen osapuolta tyydyttävä yhteisymmärrys.

Ongelmien seuraukset

Jos edellä oli lueteltu asioita, jotka näen parisuhdeongelmien varsinaisina syinä, niin seuraavassa on listattuna eron syinä usein mainittuja asioita, jotka itse näen ennemminkin seurauksina edellä mainituista asioista.

  • Ongelmat seksielämässä nostan esille tässäkin kategoriassa. Fysiologiasta tai sairaudesta johtuvat ongelmat voivat toki joskus aiheuttaa sen, että ongelmat makuuhuoneen puolella oikeasti ovat eron syynä. Kuitenkin uskoisin, että vähintäänkin yhtä usein ongelmat makuuhuoneessa ovat seurauksia parisuhteen muista ongelmista. Jos arki ei toimi tai kokee arvostuksen puutetta, on vaikea virittäytyä tunnelmaan makuuhuoneessakaan.
  • Tylsyys voitaisiin nähdäkseni taklata sillä, että kumpikin suhteen osapuoli pystyy avoimesti kertomaan tarpeistaan ja toiveistaan, ja suhdetta hoidetaan ottamalla nämä asiat huomioon. Lisäksi tylsyyttä pitää osata myös sietää, eli ymmärtää, ettei elämä pääsääntöisesti ole täynnä seikkailuja ja jännityksentunnetta.
  • Rakkauden ja läheisyyden katoaminen on yhtä lailla nyky-ymmärrykseni mukaan seurausta erityisesti arvostuksen, läheisyyden ja parisuhteesta huolehtimisen laiminlyömisestä.
  • Edellisestä sekä erilaisista arvoista ja elämää koskevista tavoitteista seuraa myös enemmän tai vähemmän automaattisesti erilleen kasvaminen.
  • Epäluottamus puolestaan on helposti seurausta kommunikointiongelmista sekä siitä, jos suhde nähdään kovin epätasa-arvoisena.
  • Oikeastaan mistä tahansa epäkohdasta syyvaiheessa seuraa suhteeseen myös liikaa riitelyä.
  • Onneton olotila suhteessa on niin ikään seurausta mistä tahansa edellä mainitusta epäkohdasta.

Näistä seurauksista on kuitenkin mielestäni vielä olemassa paluu hyvään suhteeseen, ilman pysyviä haavoja, mikäli ongelmakohtiin pystytään tarttumaan ja ongelmat ratkaisemaan.

Ongelmien ”lopulliset” seuraukset – vielä suurempia ongelmia tiedossa

Uskottomuus toistuu jokaisessa eron syitä listaavassa artikkelissa ja tutkimuksessa, ja usein vielä kärkipäässä. Itse olen kuitenkin hieman epäileväinen sen suhteen, onko tämä varsinainen eron syy, vai puhutaanko enemmänkin viimeisestä eroon johtaneesta tekijästä. Vähintäänkin pitäisi mielestäni erottaa se, onko uskottomuustapaus ollut ”vahinko” (millaisten olemassaoloon suhtaudun kylläkin kriittisesti, mutten nykytiedoillani halua myöskään sellaisten olemassaoloa pois sulkea), vai onko uskottomuus ollut enemmänkin tietoinen ajautuminen väärälle polulle parisuhteen ongelmien häiritessä omaa elämää.

En siis sulje pois sitä, etteikö joissain tapauksissa voisi olla toisinkin, mutta nyky-ymmärrykseni mukaan uskottomuus on usein seurausta siitä, ettei kahden ensimmäisen vaiheen asioita ole osattu tai kyetty käsittelemään oikein, mistä on ollut seurauksena kolmannen vaiheen oireita, jotka ovat jatkuneet riittävän pitkään vailla toivoa paremmasta. Tämä ilmenee sitten tietoisena (tai puolitietoisena) ajautumisena pettämisen tielle tai vastaavasti riittävänä välinpitämättömyytenä parisuhdetta kohtaan pettämistilaisuuden koittaessa.

Mitä tästä kaikesta jäi itselleni käteen?

Kuten todettu, aloin vasta tutkia asiaa, eikä edellä esittämääni tule todellakaan nähdä kiveen hakattuna totuutena. En myöskään väitä, että ymmärrykseni asiasta olisi mitenkään syvällinen. Mielestäni tämä kaikki vaikuttaa kokonaisuutena kuitenkin varsin järkeenkäyvältä, kunhan muistaa pitää mielessä asioiden monimutkaisuuden sekä sen, että monet mainituista asioista voivat olla tilanteesta riippuen joko syitä tai seurauksia, ja että eroon varmastikin useimmiten vaikuttavat useat eri asiat.

Suurin tämän blogitekstin kirjoittamisesta itselleni saama anti onkin se, että ymmärrän tämän jälkeen hieman paremmin mihin asioihin minun kannattaa kiinnittää huomiota omassa parisuhteessani, jottei suhteeni päättyisi eroon. Näihin asioihin aion palata syvällisemmin tulevissa kirjoituksissa.


Jätä ensimmäinen kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *