Skip to content

8 tapaa traumatisoida lapsi

Tuntiessani tässä taannoin itseni – taas kerran – todella huonoksi isäksi, aloin pohtia, että mitenköhän pahoja traumoja lapsilleni käytökselläni aiheutan. Päätinkin hieman tutkia asiaa ja selvitellä pahimpia tapoja aiheuttaa lapsille trauma. En toki siksi, että niitä haluaisin tuottaa, vaan välttääkseni pahimpia sudenkuoppia. Lopputuloksena syntyi perheenisän huoneentaulu lasten epätraumatisoivaan kasvattamiseen.

Uskoisin, että monet meistä vanhemmista potevat välillä syyllisyyttä siitä, miten lapsiamme joissain yksittäisissä tilanteissa kasvatamme tai kohtelemme. Se, että useimmat meistä tietävät olemassa olevan vielä meitäkin huonompia vanhempia, ei hirveästi lohduta. Itsekin koin tällaista voimakasta syyllisyydentunnetta jälleen yhtenä iltana ja päätin tutkia hieman sitä, miten mahdollisesti tulen lapsilleni traumoja aiheuttaneeksi.

Mitkä asiat aiheuttavat lapsille traumoja?

Eli kysymys kuuluu, miten oma lapsi voi traumatisoitua? Miten mahdollisesti voisin lapselle trauman aiheuttaa tietämättömyyttäni, normaalina pitämieni käyttäytymismallien tai tapojen kautta, tai muuten vain mielenhallintani menettäessäni? Keinoja on valitettavasti monia. Voin esimerkiksi

  • pahoinpidellä lasta (fyysisesti tai henkisesti)
  • jättää lapsen heitteille
  • erottaa lapsen vanhemmistaan/perheestään (lisää avioeron vaikutuksesta lapsiin voit lukea tästä suositusta kirjoituksestani)
  • alkoholisoitua, jolloin lapsi joutuu elämään alkoholismin varjossa
  • altistaa lapsen seksuaaliselle hyväksikäytölle
  • aiheuttaa lapselle torjutuksi tulemisen tunteen
  • nöyryyttää lasta (esimerkiksi jatkuvalla lapsen kritisoinnilla)
  • toimia muuten epäoikeudenmukaisesti lasta kohtaan (pettää lupaukseni, kohdella lapsia epätasa-arvoisesti jne.)

Osa listan asioista on sellaisia, etten voisi kuvitella niitä ikinä tekeväni vahingossakaan. Osan kohdalla taas joudun valitettavasti miettimään, toteutanko huonoa käyttäytymismallia ymmärtämättäni ja huomaamattani.

Voinko aiheuttaa lapselle trauman huutamalla?

Entä sitten lapselle huutaminen, joka ainakin suoraan sellaisenaan mainittuna edellisestä listasta puuttui? En varmaankaan ole ainut vanhempi, joka tätä kysymystä on joskus miettinyt. Lähdetään tämän osalta liikkeelle siitä, että pikaisella tutkimisella en löytänyt mistään tietoa siitä, että huutamisesta olisi lapselle mitään hyötyä.

Ehkä ainoita tilanteita, joissa huutaminen on aidosti perusteltua, ovat tilanteet, joissa lapsi on välittömässä suuressa vaarassa. Tällainen voi olla esimerkiksi tilanne, jossa lapsi lähtee äkisti juoksemaan autotielle ja vanhempi on liian kaukana pysäyttääkseen lapsen kiinni ottamalla. Tällöin on paikallaan yrittää pysäyttää lapsi huutamalla.

Sen sijaan en löytänyt perusteita käytöksen tai tottelemattomuuden ”palkitsemiseen” huutamalla.

Mikäli kuitenkin joskus ajautuu tilanteeseen, jossa on huutanut lapsille, on tärkeätä selittää tilanne lapselle jälkikäteen ja tehdä lapsen olo jälleen mahdollisimman turvalliseksi esimerkiksi läheisyyden avulla (sylissä pitäminen jne.). Tämä on kuitenkin enemmänkin laastarointia. Parasta olisi pystyä olemaan huutamatta ja pysyä kaikissa tilanteissa rauhallisena. Lisää lapsille huutamisesta voit lukea vaikkapa tästä Vau.fi:n artikkelista.

Miten traumat vaikuttavat lapsiin?

Traumojen sanotaan vaikuttavan laajasti elämään, eli siihen, miten ihminen käyttäytyy ja asioita kokee ja näkee. Lapset ovat asioille aikuisia herkempiä, koska heillä ei ole vielä kehittynyttä kykyä käsitellä tunteitaan. Tästä seurauksena esimerkiksi kirjoituksen alussa mainitut 8 asiaa aiheuttavat lapsessa stressiä.

Ymmärtääkseni lasten stressihormonijärjestelmä ohjelmoituu koetun stressin takia uudestaan. Sen vaikutukset ovat ilmeisesti myös pysyviä ainakin suurempien traumojen osalta. Sitä, missä tämä pysyvyyden raja menee, en osaa sanoa. Seurauksena voi kuitenkin olla mm. lisääntynyt riski mielenterveyshäiriöille, vaikkapa masennukselle ja persoonallisuushäiriöille, sekä päihteidenkäytölle.

Perheenisän huoneentaulu lasten epätraumatisoivaan kasvattamiseen

Koska edellä mainitut asiat eivät kuulosta kovinkaan kivoilta omille lapsille aiheutettuna, kokosin itselleni tähän loppuun positiivisen huoneentaulun siitä, miten kasvattaa lapsi siten, että hänelle ei jäisi suurempia traumoja toimintani seurauksena.

Myönnän, että erityisesti viimeisen kohdan kirjoittaminen tuntui todella tyhmältä. Niin kaukana ollaan siitä, miten ikinä pystyisin edes kuvittelemaan lapsia vahingoittavani. Joitain muita listan kohtia sen sijaan huomaan joutuvani pohtimaan tarkemmin. Samalla huomaan, että jokainen niistä ansaitsisi oman kirjoituksensa. Ennen niiden kirjoittamista ja eri aiheisiin tarkemmin syventymistä, koitan toimia huoneentaulu mielessäni parhaani mukaan lasten kanssa, maalaisjärkeäni käyttäen.

2 Comments

  1. Hei! Olipa virkistävää luettavaa – kiitos siitä! Taidan poiketa toistekin… 😊

    • Daddy Daddy

      Kiitos! Ja tervetuloa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *