Eilen totesimme vaimoni kanssa, että on korkea aika istuttaa kouluikäiset lapset alas ja jutella hetki Korona-viruksesta ja sen mukanaan tuomista vaikutuksista elämään. Toki olemme aiemminkin aihetta sivunneet ja siitä hieman jutelleet, mutta nyt asia konkretisoitui vihdoin myös lasten elämässä, joten näimme tarpeen jutella aiheesta hieman enemmän. Lähestyimme asiaa kolmen pääkohdan kautta: oikean mittasuhteen ymmärtäminen, toimien (urheiluharrastusten peruminen) tarpeellisuuden/syyn ymmärtäminen sekä positiivisen tulevaisuudenkuvan luominen turhien huolten välttämiseksi.
Eilen illalla tuli siis meidänkin perheeseen tieto siitä, että lasten urheiluharrastukset ovat tästä päivästä alkaen tauolla. Koska meillä oli tänään poikkeuksellisesti rauhallinen aamu ja lapset menivät kouluun vasta kymmeneksi, päätimme istuttaa heidät aamulla hetkeksi ruokapöytään ja jutella Korona-viruksesta sekä sen aiheuttamista seurauksista, eli lapsille konkreettisimmin treenien perumisesta. Koimme aamun hyväksi ajankohdaksi, koska
- lapsille jäi asiasta juttelemisen jälkeen vielä hetki aikaa pohtia asiaa ennen kouluun lähtöä (ja näin ollen aikaa esittää lisäkysymyksiä)
- asia ei turhaan jäisi päällimmäisenä vaivaamaan yötä vasten
- koulussa mahdollisesti kiertävät jutut ja huhut eivät iskoutuisi niin järkytyksenä tajuntaan, nyt kun muissakin perheissä olisi tieto harrastusten perumisesta.
Tietysti iltapäivä olisi ollut vieläkin parempi ajankohta, jotta lapset olisivat saaneet olla kanssamme pidempään asian kertomisen jälkeen, mutta kolmoskohdan takia päädyimme tällä kertaa aamuun. Yhteistä aikaa jäi kuitenkin vielä tunnin verran ennen kouluun lähtöä.
Asian suhteuttaminen oikeaan mittakaavaan
Tällaisen mittakaavan asioiden selittäminen lapsille on aina hieman haastavaa. Valtaahan aikuisetkin helposti paniikki järkiajattelun painuessa taustalle tunteiden jyllätessä. Aloitimme siis kertomalla, että Kiinassa pahin tilanne on tässä vaiheessa parin kuukauden jälkeen jo ohi ja elämä palaamassa normaaliksi. Lisäksi kaivoin jostain karkean tiedon, että Kiinassa on todettu noin 80 000 sairastumista. Suhteutin tämän Kiinan väkilukuun ja tulokseksi tuli, että Kiinassa noin yksi ihminen 20 000 ihmistä kohti on sairastunut. Vieläkin siis ollaan mittakaavassa, joka on lapsille mahdoton ymmärtää… paitsi urheilutapahtumien kautta. Olemme joskus olleet täydellä Töölön jalkapallostadionilla katsomassa ottelua. Totesin siis, että ”selvästi vähemmän kuin yksi ihminen, oikeastaan siis vain puolikas ihminen, täydestä jalkapallostadionista sairastui Kiinassa”. Lasten mielestä täydelle stadionille tai täyteen jäähalliin mahtuu ”todella paljon” ihmisiä, joten jos heistäkään kukaan ei välttämättä sairastu, ei ole todennäköistä että lapsi itsekään saisi tautia.
Jatkoimme kertomalla myös, että Suomessa on hygienia yleisesti paremmalla tasolla ja nyt tautiin on myös osattu varautua Kiinaa paremmin, joten todennäköisesti täällä ei sairastu edes niin moni. Lisäksi totesimme, että tauti on vaarallinen pääsääntöisesti vain vanhoille ja valmiiksi sairaille ihmisille. Suurimmalla osalla oireet ovat normaalin sairastumisen kaltaisia. Yritimme tällä saada lapset sisäistämään, että kyse ei ole sellaisesta asiasta, että ”kaikki” sairastuvat ja tauti on kaikille ”todella vaarallinen”.
Miksi harjoitukset on peruttu ja asia on syytä ottaa vakavasti
Toisaalta emme myöskään halunneet luoda kuvaa, että asiaa ei tulisi ottaa vakavasti. Kerroimme siis, että tauti leviää helposti ja sen takia tehdään toimenpiteitä, joilla taudin leviämistä pyritään estämään, jotta mahdollisimman moni – erityisesti vanhemmista ihmisistä – ei sairastuisi. Ja että yksi näistä taudin leviämistä rajoittavista toimenpiteistä on harjoitusten ja otteluiden/kilpailuiden peruminen niin lasten kuin aikuistenkin osalta. Tämän toimenpiteen tarpeellisuutta selitimme piirtämällä suunnilleen seuraavan kuvan.
Kuvitteellisessa alkutilanteessa toisen lapsemme treenikaverin koulukaveri on ollut lomalla Kiinassa ja sairastunut Koronaan. Oireet ovat kuitenkin olleet niin lieviä, että kyseinen lapsi on ollut koulussa ennen kuin tauti on todettu Koronaksi. (Oireiden lievyyden korostamisella halusimme myös iskostaa lasten päähän, että tauti ei ole automaattisesti kaikilla sen saaneilla ”hurja ja tappava”.)
Tämän jälkeen selitimme tartunta kerrallaan miten tauti voisi tarttua ensin treenikaveriin heidän koulussaan, sitten omaan lapseemme hänen treeneissä, ja hänestä puolestaan toiseen lapseemme. Toinen lapsemme voisi edelleen levittää tautia omalle treenikaverilleen ja hän sitten koulussaan eteenpäin. Lopulta ketjun tulos näytti siis tältä, mutta lisäksi selitimme, että sairastuneita voisi olla kaikissa laatikoissa enemmän ja he puolestaan voisivat levittää tautia eteenpäin omissa kouluissaan ja harrastuksissaan.
Johtopäätös: kun treenit perutaan, tauti ei pääse leviämään yhtä tehokkaasti. Lopulta kun sairaat paranevat, eikä kukaan enää tartuta tautia, voidaan taas palata treeneihin ja normaaliin elämään.
Mitä muuta kerroimme
Koska emme halunneet vähätellä taudin vakavuutta, kerroimme siis avoimesti, että erityisesti vanhoille, valmiiksi sairaille ihmisille Korona voi olla vaarallinen. Totesimme kuitenkin myös, että influenssa ja muutkin taudit ovat kyseisille ihmisille vaarallisia, eli kyse ei sinänsä ole ainutlaatuisesta asiasta, vaan yhdestä elämään kuuluvasta asiasta.
Puhuimme myös siitä, että seuraava askel voi olla koulujen sulkeminen hetkeksi, ja että siksi tänään kannattaa tuoda koulukirjat kotiin. Ja että opettajatkin tästä todennäköisesti teitä ohjeistavat (kuten olivat ohjeistaneetkin). Lisäksi puhuimme siitä, miten ensi talveksi toivottavasti ehditään jo kehittämään rokote, tai ainakin kunnon lääkkeet, jolloin tauti ei toistuessaankaan todennäköisesti aiheuttaisi tulevina vuosina tarvetta yhtä suurille toimenpiteille.
Selitimme myös, miksi maailmalla pelataan jalkapallo-otteluita tyhjille katsomoille, eli miten tauti leviää helposti esimerkiksi täysissä busseissa ja junissa ja siksi on parempi, että tällaisia taudin leviämiselle otollisia tilanteita ei aiheuteta turhaan, jos niitä voidaan välttää.
Lopuksi tietysti totesimme, että aina saa kysyä lisää tai tulla muuten vain pyytämään juttelua asiasta, jos ei osaa oikein kysyä, mutta asia mietityttää.
Miten meni omasta mielestä?
Tässä vaiheessa on tietysti vielä hieman varhaista sanoa, miten aamun jutustelu onnistui, mutta ainakin koululaiset lähtivät ihan iloisina kouluun ja tulivat sieltä kotiin ihan normaalin oloisina. Lapset tuntuivat noiden kuvien avulla myöskin hyvin ymmärtävän, miksi harrastukset ovat toistaiseksi tauolla. Suurempaa paniikkia tai mitään normaalista poikkeavaa reaktiota ei siis toistaiseksi ole havaittavissa, vaikka treenien perumisesta muutaman viikon ajaksi kertoessamme itku taisikin aamulla olla aika lähellä. No, hyvä kun tykkäävät urheilla ja lupasin, että jo tänään illalla lähdetään vaikka yhdessä lenkille treenien ollessa nyt perutut. Tiedossa on siis normaalia enemmän isä–lapsi -aikaa, mikä ei liene pahasta sekään.
P.S. Mahdollista suurempaa karanteenia (koulujen sulkemista) odotellessa kannattaa tutustua vaikka tähän listaan, missä on ideoitu 100 tekemistä lapsille kesäloman varalle. Suurin osa listan jutuista kun toimii näin keväälläkin. Lista siis toimikoon pohjana, kun kohta alkaa loputon ”mitä tehdä” -kyseleminen harrastusten puuttuessa ohjelmasta.