Skip to content

Median parisuhde- ja erouutisointi

Tulin eräänä päivänä miettineeksi mikä on median vaikutus – ja sitä kautta myös vastuu – parisuhteittemme ja sitä kautta myös maamme lasten ja nuorten hyvinvointiin? Mitä ovat ne ihanteet, ajatusmallit ja toimintatavat, joita jatkuvasti lukemamme ja näkemämme artikkelit syöttävät alitajuntaamme? Tekevätkö ne hyvää vaiko hallaa parisuhde- ja perhe-elämällemme ja sitä kautta nuorisomme mielenterveydelle?

Pitäisin erittäin mahdollisena, että aina kun mediassa puhutaan ”ihanasta elämästä eron jälkeen”, joku todennäköisesti tekee lopullisen päätöksen erosta. Samalla lapset jäävät kaipaamaan toista vanhempaansa – tai vuoroviikoin kumpaakin vuorotellen.

Toisaalta taas joka kerta, kun mediassa esitellään selviytymistarina tyyliin ”parisuhdekriisistä voittoon”, joku voi saada päähänsä, että ”ehkä minäkin voin kuitenkin vielä onnistua tuossa, kokeilenpa vielä tuota keinoa”. Tällainen juttu voi siis saada jonkun yrittämään suhteensa korjaamista vielä sen yhden ratkaisevan kerran.

Kummanlaisia tarinoita sinä muuten muistat lukeneesi tällä vuosikymmenellä enemmän?

Uutisoinnissakin voi valita mitä puolta asioista painottaa – ja mitä asioita siten edistää.

Kaikki vastuu ei tietenkään ole pelkästään medialla. Media tuottaa sitä mitä me lukijat luemme. Jos erojutut kiinnostavat, media tuottaa niitä. Niistä kun saa klikkauksia ja sitä kautta mainostuloja. (Itse ainakin olen blogissani huomannut, että eroamiseen liittyvät jutut tuntuvat kiinnostavan ihmisiä paljon parisuhteen hoitamiseen liittyviä juttuja enemmän.)

Mutta mitä jos me lukijoina ajattelisimme, että jokainen klikkaus ”ihana ero” -tyyppiseen juttuun johtaa siihen, että joku lapsi jää eron seurauksena kaipaamaan vanhempiaan? Ja jokainen klikkaus ”näin selätin parisuhdekriisin” -juttuun puolestaan saa jonkun parisuhteen kukoistamaan ja sitä kautta saa aikaan jollekin lapselle onnellisemman elämän. Kumpia juttuja mielesi tekee tämän jälkeen klikkailla enemmän? Miten luulet, että mahdollinen käyttäytymisesi median kuluttajana (yhdessä muiden ihmisten muutosten kanssa) vaikuttaisi median sisältöön pitkällä tähtäimellä? Tai vastaavasti mitä tapahtuisi, jos toimittajat ja mediatalot jonain päivänä tekisivät selkeän strategisen linjauksen lasten nuorten hyvinvoinnin puolesta ja alkaisivat painottaa perheiden hyvinvointia edistäviä juttuja ja lopettaisivat eroihannointijutut?

Mutta eihän yksittäisellä toimittajalla, yksittäisestä ihmisestä ja hänen tekemisistään puhumattakaan ole mitään vaikutusta maailman menoon. Toimittaja tekee vain mitä yleisö haluaa ja yleisö lukee vain mitä media tarjoaa. Kellään ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asiaan, eikä kenellekään kuulu täten myöskään vastuu seurauksista. Eihän?

***

Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista jutuista:

Nuorten mielenterveysongelmat – miksei kukaan puhu rikkinäisistä perheistä niiden aiheuttajana?

Tarvitseeko lapsi isää?

Jätä ensimmäinen kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *