Skip to content

Lapsen voi helposti jakaa (?)

Pidempään juttujani lukeneet ehkä ihmettelevät tämän kirjoituksen otsikkoa. Onko perhekeskeinen ja eroihin kriittisesti suhtautuva perheenisä osoittautunut oikeat karvansa? Olivatko kaikki tekstit liian hyvää ollakseen totta? Ei sentään. Törmäsin otsikon mukaiseen kommenttiin erään aikakausilehden sivuilla. Tarkasti ottaen lainaus meni näin: ”Minulle yhteinen talo on paljon isompi juttu kuin lapsen saaminen. Lapsen voi helposti jakaa, mutta yhteisessä talossa ei voi asua vuoroviikoin.” (Deko 8/2022) Tämä herätti itselläni sen verran ajatuksia, että oli pakko tarttua aiheeseen.

Aikuisen koti on arvokkaampi kuin lapsen koti?

Lapsen jakaminen on tietysti puhtaasti ”mekaanisena” suorituksena ajateltuna yksinkertaista. Vanhemmat asuvat eri osoitteissa ja lapselle sanotaan, että sinä asut joka toisen viikon täällä ja joka toisen viikon tuolla kunnes olet aikuinen tai muuten toisin sovitaan. Usein asia ei toki ole käytännössä ihan näin helppo. Mikäli lapsen vanhempien välit ovat tulehtuneet, voi asioista sopimiseen tulla mutkia matkaan. Mutta tämä ei ole se mitä haluan tällä kirjoituksella sanoa.

Varsinainen kysymykseni kuuluu: jos mietitään lapsen näkökulmasta, onko lapsen ”jakaminen” yhtään sen helpompaa, kuin mitä yhteisessä talossa vuoroviikoin asuminen on aikuisen näkökulmasta?

Vai voisiko olla jopa niin, että lapsen näkökulmasta kahden aikuisen vuoroviikoin samassa talossa asuminen olisi huomattavasti helpompaa, kuin lapsen jakaminen aikuisten kesken (eli vanhempien ero)? Ja mikäli lapsi kuitenkin jaetaan, voisiko lapsen näkökulmasta ”normaaliin” lapsen vuoroasumiskäytäntöön verrattuna olla todella paljon helpompaa, mikäli lapsi saisi asua samassa kodissa samojen lelujen ja kavereiden lähellä jatkuvasti, mutta vanhemmat asuisivat lapsen luona vuoroviikoin? Ja voisiko tämä olla jopa moraalisesti oikeudenmukaisin ratkaisu? Kärsisikö viattomin osapuoli silloin vähiten?

Mutta ehkä pohdintani on täysin turhaa ja kannattaa lopettaa tähän. Hehän ovat vain lapsia, eikä heidän näkökulmistaan tarvitse välittää. Aikuisen näkökulma kun on kuitenkin aina lopulta oikea. Eikö niin?

***

Sinua saattaisivat kiinnostaa myös seuraavat aihepiiriin liittyvät tekstit:

Vanhempien eron vaikutukset lapsen aikuisiän parisuhteisiin

Avioeron ja pettämisen vaikutukset lapsiin

2 Comments

  1. Ellu Ellu

    Näin erolapsena omasta mielestäni viikko-viikko-systeemi oli aivan helvetistä. Tavarat oli aina väärässä paikassa ja kavereiden kanssa oli vaikea sopia mitään. Kun sain oman puhelimen, asiat helpottuivat, mutta ei täysin, koska sitten oli taas pitkä matka frendeille. Eri kodeissa eri säännöt ja asiat missä toinen oli tiukempi aiheutti aina riitoja. Oli myös vaikea saada sanotuksi vanhemmille, että haluaisin olla toisessa paikassa enemmän.

    • Daddy Daddy

      Kiitos kommentista! Tiedän, ettet ole ainut joka näin ajattelee. Mainitsemiesi asioiden kanssa painivat varmasti tälläkin hetkellä lukemattomat lapset. Jotenkin yhteiskunnassamme silti vieläkin ajatellaan, että lapset kyllä sopeutuvat. Vaikka oikeastihan saattaisi olla niin, että aikuiset sopeutuisivat viikko-viikko systeemiin paljon helpommin. Heille kun liikkuminen paikasta toiseen on paljon lasta helpompaa ja myös valmiudet suunnitella tuleva viikko tavaroiden osalta paljon lasta paremmat.

      Etkä muuten varmastikaan ole myöskään ainut, jonka on ollut vaikea sanoa vanhemmilleen oikeita näkemyksiään ja tahtotilojaan. Lapsi kun (ainakin pienenä) haluaa lähtökohtaisesti miellyttää vanhempiaan ja olla loukkaamatta näitä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.